Äidin tunnustukset - En mammas bekännelser

Limbo/Gotta get away/Bitch/I´m not moving

2010-03-14T20:09:00.002+02:00

I´m stuck in this weird limbo. Not really sure if I care enough to get off. It feels as if everything is meaningless. I honestly do not care.

So I´m sorry I´ll never be nobodys wife cause I´m a bitch and that is my right.
We gotta go around again so lets hold on.
Gotta get away, gotta get away, cause I´ve become so numb.

Cause if one day you wake up and find that you´re missing me... I´m not moving...

So let´s just finish this limbo, no more games. I´m not capable of care enough to see this through. I stopped playing with fire when it started to burn.

And it burns burns burns like a ring of fire.

I don´t believe in love... it never did a thing for me. Can´t you see that?!

I´m sitting here, waiting for the light to embrace me. The tormented souls are the last to go, so I´ve heard, so I´ll be here forever. I might fuck you up too.

Stear clear. Leave me in peace.

Pictures of me and you, fading like flowers in the corner of the street whatsbeen and neverwill.

Ignore it, my thoughts are floating on a one way street to hell.

Can you pick out the songs?

Flash/Erase

2010-03-13T12:41:00.002+02:00

Flash/smile, Flash/giggles, Flash/kissing in the woods, waking up, smiling, you´re there, hitting you to make you stop snoring, you holding me when I´m scared, you holding my hand, think about you, the rings, the ukulele, the restaurants, here without you, don´t stop, the movies, the laughs, the fights, the pain, the hurt, the red fleece, you separating the yellow ones from the rest, you comforting me when I felt sick, you loving me, us on that mountain, us three, us four, at carnival, taking walks, swinging, making food, in the candlelight, dancing, our song, fuck you, ticklish, shopping, moving, so helpless, elvis, smoking, giving away the cigarettes, sitting at the military café, watching you being a boss, loving you, afro, seeing the shine around you, our daughters, you supporting me through birth, all our stuff divided into two piles, less paperwork when we get married, making love in the morning, looking into your eyes knowing I´m home.

Erase it.

It´s not like I´m sorry, I was waiting on a different story, this time I´m mistaken for handing you a heart worth breaking.

Erase it.

Hi, My name is Malin, who are you?

Torn or confessions of a horrible mother

2010-03-10T16:16:00.002+02:00

So as it looks I´ve started writing in english, it´s easier, almost everyone gets english so this is it.

I´m a horrible mother oh well not really I don´t hit my kids or send them to bed hungry and dirty and I say I love them and mean it aswell.
But everytime when they´re gone for a few days I start imagining life without them, yeah I know too late for abortions and such nowdays but I don´t mean gone forever but maybe they could like live with their dad. But in cold hard cash that would be a huge economic loss for me and that´s why I´m not shipping them over. And cause I kinda want to be there for all the great things in their life like school, kindergarten etc. I´d just like my spare time off and no early mornings and no buying shoes and such for them. So I´m torn.

I love my girls, they bring me joy and laughter and I cherish them but still. I´m single but still I´m confined to my apartment not even able to go and buy groceries without dragging them alone. Going to the gym after 19 pm would be ludacris since they´re both slow and gets really screamy when they´re tired. And not to mention mornings. Saturday is off day and I have to drag my tired bones up at 8 o´clock in the morning because someone else is hungry I mean c´mon.
So it would be easy being a weekend mum , seeing them when it fits me, but as I said I would lose childsupport and instead have to pay child support which I can´t afford so...

But it takes some injustment everytime when they come home and everytime they go...
Maybe I should discuss this with my ex again and the girls could go live with him this summer again, that would be great.

I know this sounds immature but I am not, I just long for peace and quiet and relief from my responsability some times. It feels a bit unfair that I have to carry the motherload of responsabilities and my ex doesn´t have to do anything else than pay child support..

But I love my children, they are the world to me... and this feeling of being torn occurs sometimes and then it´s gone again when I have my kids in my arms again... missing people is something I´m not capable of...

So let´s all wait for the collapsing of Mylly Bridge,,, some drama in our lives, I´m getting bored...

Whatever may come, I will have it

2010-03-02T11:23:00.003+02:00

Long time no write.
I´ve been busy or honestly I´ve been lazy.
I am writing my (insert ugly words) thesis for school and it goes well, not so well. I´m getting to be an expert in avoiding it, maybe I could write my thesis about that.

Well I recently got rehired again which is amazing and I am happy happy happy about it.
I´m planning to fix up the balcony and go on a trip, maybe even alone.

The girls are doing well, and I picked up my lost enthusiasm for the gym and for dieting. And realized I suck at doing stuff I consider to be boring.

So... since my last post:

Trips: Copenhagen, expensive country and freezing cold, defintely going back.

Clothes: Took Melinda shopping she´s a shopaholic in the making, took myself shopping and my credit cards are screaming for mercy for maybe 5 years to come.

Home: I discovered while being in Copenhagen that I have a design home since I love marimekko and iittala.

Loves: blaah.

Babynews: Still the chocker with me becoming a bigsister and honestly I rather not think about it.

Exes: Well the only person I consider as an ex is my daughters father and we´re acctually doing really well, so well we managed to take ourselves and our daughters to the Moominworld where we got our feet wet and froze our ass off. He´s not a bad person really, I think.

Must haves: Prada sunglasses I fell in love with them, not with the prizetag though... Iittala Aalto tourqoise wase, a gorgeous summer balcony where I can sip on margaritas and watch the sun set over the aura river...

Waiting for: Summer, my thesis to be finished as if by a miracle, paychecks, all the gorgeous summerclothes, shoes, accessories and icecream.

Need to: Literally work my ass off at the gym, save money (as if)...

Want to: Fall in love.

So this year: I want to travel, wear a bikini with no shame, shop til I drop without guilt. Meet the person of my dreams and be a happy puppy.

I am so utterly bored...

Baby news

2009-10-29T00:20:00.003+02:00

I have to admit I´m not especially a fan of children other than my own of course, other peoples kids are the ones screaming on public transportation or throwing themselves on the floor on shops, they´re also the one you can´t shout, shut up too. My own girls of course are angels or maybe I´d just like to believe that.

I don´t particulary want more kids of my own, might be I´m a bit afraid of being a single mum again. But anyway.

I´ve recently felt fine, nothing special going on to be sad or particulary happy about but after all shit I´ve gone through it felt nice to have a mellow period. BUT

Bomb one. The X:s girlfriend is moving in with him. *dislike*

Bomb two which is way way heavier than the first: My dad who´s 58 is expecting a baby with his girlfriend 39. I am devastated since my dad´s so old.

So this time the babynew made me upset, sad, angry, sorry, and chocked.

Now I have kinda eliminated all men in my life since my dad and I aren´t speaking after a huge fight. My X is well an X. And that´s it.

So now I´m waiting for bomb number three....

uutta.... nytt...

2009-10-04T22:57:00.002+03:00

Olen tässä asunut jo kohta 6kk ja kämppä on ollut aika mullin mallin, ei oo ollu rahaa eikä mielenkiintoa tehdä mitään asialle... eilen mentiin sitt ikeaan isäni kanssa ja tänään sain tyttöjen huoneen sille mallille että oon todella tyytyväinen, ainut on että verhot puuttuu ja lamppukin pitäis vaihtaa kattoon... Keittiönkin sain sinnepäin ruotuun tänään, huomenna töiden jälkeen jatkan hommia ja toivottavasti pian sais kuviakin esitellä...
Mutta kaipaako joku pinnasänkyä tai syöttötuolia niin mulla olis myynnissä, halvalla lähtis kunhan lähtee,,,

Ja nu har jag bott här snart 6 månader o lägenheten har varit ganska kaotisk, har avrken haft pengar eller intresse att göra någo åt den... men igår for vi med min pappa till ikea o idag har jag fått flickornas rum i de skick att ja e supernöjd, ännu fattas lamporna o gardinerna, kanhända man måst fara till ikea på nytt efter nästa lönedag... Förhoppningsvis kan man snart visa upp bilder från hemmet...
Men behöver nån en spjälsäng o matstol så ja har till salu, de far billigt, bara de far...

-update of some kind-

2009-10-02T20:42:00.002+03:00

Once upon a time there was a mum that broke. Mister X has been away for 3 weeks and me and the girls lived in this threesome for six weeks in a row. I am at the moment so tired since I´ve been having long and stressful days at work and then the girls, I haven´t had time for the gym or myself, my apartment looks like shit and I want to be alone and take it easy in my own peace, is that too much to ask.

The X is coming home on sunday and I am going to send the girls to him and I wont take no for an answer even though I know we´re up for a fight once again.

If I only could erase the past...

I´m getting married... To myself!!

2009-08-17T19:16:00.002+03:00

So after my last writing on my blog I started thinking about myself and my journey that hasn´t been easy. I acctually thought that I haven´t taken enough credit for myself or maybe I´ve let myself down or perhaps beaten myself up a bit too much. So who´s up for a party? I am!

After watching sex and the city I got an idea, I want to throw a party for me, celebrating me, myself and I... I know it sounds selfish but in a way it´s not. I am not so for marriage in fact I don´t really get why people get married cause well I lost faith. But I have faith in many other things and in the front is the fact that I have faith in myself.

Therefor I´ve decided to marry myself and throw myself a huge party. I want to celebrate the new wholesome me who has faith in herself. So I´m getting married to myself promising to love, honour, respect and have faith in me for the rest of my days. Yes I´ll have a fancy dinnerparty with fantastic food, desserts, drinks and dresses with flowers and music, and I´ll even buy myself a ring.

So let the planning begin...

Thoughts from the dark side...

2009-08-15T12:18:00.001+03:00

As many of you know I was forced to grow in the last 3 years, I was forced to examine myself really closely and open each and every door I chose to keep shut because I was afraid.Each journey back to moments of love, happines, loneliness, confusion and emptiness brought with it new pains, from realising life isn´t as simple as one might think it when you´re 19 years old and high on the euphoria of being in love.Depression is for me the ugliest word of mankind it revolves around itself but also works as a spiral in which one totally gets lost. Coming up from that spiral isn´t the easiest thing since there are constant objects knocking you out or just pushing you down. It takes more than a little determination and mostly hope for a life that will feel better or just different than the grey and black smoke which you are inhaling while being in this hole that consumes all of you.There was never doubt from anyone that I didn´t love my daughters unfortunately this love also caused me so much pain and grieve. I felt as if I let them down when I let their father down by being selfish and depressed so consumed by my own hurt he hadn´t caused and I was vomiting poison around us ultimately destroying the only thing that kept me somewhat sane, my family. Oh that day I lost it all and the pain washed over me like a tsunami and I almost drowned and I was almost disappointed by the fact that I didn´t.So slowly I started gathering myself, like a jigsaw puzzle piece by piece and I saw the big picture which caused me to fall in to mourning and wanting to flee myself it´s scary to be capable of hating oneself so much and the hardest part about my whole journey was to forgive myself for being naïve and selfish.Not that I entirely blame myself for the death of my daughters family but I do keep myself responsible and that I can´t forgive. I had the world in my hands, a man that really did love me and two daughters that I adored. I screwed it up. It´s easy to seek for others to blame it on and boy did I do that. I blamed my parents for not seeing my pain when I was a kid, I blamed my grandfather for dying when I wasn´t ready to let go, I blamed my ex for almost everything except the world wars. Not wanting to admit I lived in an emotional shutdown a vacuum bubble where no emotion good or bad could reach me.That bubble burst when I realized what I lost and I devoured myself in hating people who had it all and could take care of it like a flower. Not that I am particulary good with flowers, I seem to kill them with either too little or too much nourishment, kinda like my relationships.It wasn´t easy to forgive everybody I blamed, it was the hardest part not to beat myself up for all my mistakes cause I couldn´t turn back time, the only thing I really really wanted.I allowed myself to slip into the softness of being numb, not feeling, not seeing, not hearing. I was inevitably in for a rude awakening.I woke up one day and the feeling of being beyond hope was gone I might even say that I could from the distance hear Gloria Gaynor singing I will survive. And then one day I stood tall, proud of myself and the fact that I had delt with 14 years of repressed feelings and emotions. There was a downside though. I saw how much I hated being there in that black endless tunnel and how much I enjoyed being outside where I could see the colours. I felt like a kid in a candystore and looked like one who lived there for ages.I started changing, not only on the outside but on the inside as well, I walked around like I lived in a glasshouse afraid of moving too much for I was afraid that the consequense would be being dragged back. I ignored my instincts and fell over, and did something I swore I never would for the fear of being dragged back in that misery called a relationship. I felt almost superior being so cold and cynical towards relationships and I didn´t allow myself to feel alone or left out, that would have meant a huge setback for me on my journey towards being a cold hearted bitch which is and was my ultimate goal.But I let myself slip and I regret it, when all the pink clouds dissappeared and I saw that everything was once again going to fall apart even though the optimist in me tried to calm me down by saying "just a minor bump in the road you´ll be ok". What took me by surprise was the fact how deep the hit struck. Not so much the loss of a person I didn´t even know so well but the feeling of failing once again at something struck my superior cold hearted bitch heart and opened up old wounds and now I once again have to go through the rage I feel for myself beating myself up inside screaming you fucking loser you´ll never make it, when will you get it right, when will you acctually figure this shit out, stay away from anyone and everybody that has the capacity of bringing you loss, do not gamble with emotions you always lose.So when I woke up today I felt like a huge brick layed on my chest, and all the colours had faded into something grey. I realized I missed my daughters and the sensation of waking up with Melinda crawling to my bed and beside me he layed the only man that I´ve ever loved and probably always will love in one or another way and once again the grieve I had under control struck me like a tsunami and I fell into my fathers arms like a 4 year old weaping and hoping he´d fix it.So I sat in the sun and made a decision. I think my grandmother who once was betrayed by love and never loved again said the words with me. NEVER AGAIN. I will never ever again be made a fool by anyone, I will kill just to be sure not to be killed or wounded. I will never again give place for pink fluffy clouds to come into my life and most importantly I will never again lose sight of myself. There wasn´t much left of my heart when I let myself believe I could be handled with care and not once again find myself in the darkness. When I looked at my heart today I saw that there is just enough left for me and my daughters. I might have lost the fight when it comes to relationships but I won the war in love, I have my daughters.Therefor I now want to acknowledge the fact that I will never again let myself slip and never again will I believe in fairytales.I read once that some famous person sayed "I wasn´t born a bitch, it was the men in my life that made me one" I don´t really agree even though I kinda do. It was the men in my life that forced me to see myself and I didn´t like it, therefor I was forced to shut myself in.Sometimes I think of that one morning when we all four lied there, relaxed, happy and loving each other, I think we smiled, if we didn´t my heart did, cause that´s the picture I have left of the two families I layed to rest for eternity, and each day I have to accept they´re gone.If I´d just known, how to save a life... then I would have saved my own.

24

2009-07-18T23:36:00.005+03:00

Jag är 24 år, o firade med stil. 1 vecka innan min födlare bakade jag och flickorna en jordgubbskaka och förra söndagen så sprängde snobben banken genom att ta mig till Hong Kong för min födelsedag. Life´s good.

Trots allt detta är det tuffa tider för en drömmare, har viktiga beslut att fatta gällande mina älskade döttrar, och att inte vara egoistisk är ganska svårt. Mitt ex har på sistone visat enorm mognad och kompetens och flickorna avgudar honom, nästan till den grad att jag är lite svartsjuk. Har sett flickorna allt för lite på sistone och det känns jätte illa för nu för första gången i mitt liv kan jag säga att jag saknar som om mitt hjärta skulle torteras.

Vad som gäller mina tidigare funderingar om pessimism och cynisism, visst lever det med, men jag insåg att alla personer är olika och att jag måste fånga stunden och leva som jag lär..

Jag väljer mina vägar och mitt resesällskap, och kanske min terapeut hade rätt när han sa att jag är för rastlös. alltså lugnar jag takten. Om en månad så ser livet annorlunda ut igen då jag blir vuxen igen, förhoppningsvis så får jag fast min dietrutin igen så de övriga överlopps 15kg sku fås bort.

Men just nu, skall jag vara tacksam över vad livet gett och att jag har människor i min omgivning jag bryr mig om.

That was then... this is now

2009-06-29T23:42:00.002+03:00

Idag började jag tänka på livet och hur det ändrar. Personlighetsmässigt alltså.
Förut var jag en helt annorlunda människa, nertrampad och sjuk. Jag såg inte skogen för träden och trodde att jag kunde rädda ett dött förhållande genom att underkasta mig själv, så var bevisligen inte fallet.

Men idag kan jag vara tacksam över min upplevelse med mitt ex.
Jag lärde mig något värdefullt om mig själv, främst det att jag klarar av ganska mycket motgångar fastän jag knakade i fogarna så överlevde jag det mörkaste året i mitt liv och städade bort gammalt skrot på samma gång, jag lärde mig leva för mig själv, så att jag mår bra.

Men det kom något annat istället, rädsla för nya förluster och rädsla för att släppa någon nära, nån som kan förstöra mitt lilla imperium jag byggt upp runt mig var jag är diktator och gör saker på MITT sätt.

Så nu är jag i ett förhållande, vilket är en positiv grej, jag tycker väldigt mycket om personen jag sällskapar med men är inte riktigt bekväm med att öppna mitt hjärta för senast jag gjorde det blev jag knivhuggen, torterad, förstörd och förkrossad, en upplevelse jag inte behöver uppleva på nytt. Visserligen är personen en annan den här gången, vår dynamik är annorlunda och att gå på tårna är inte okej hela tiden, men min fråga är, kan man någonsin älska som om man aldrig varit sårad? Kan ens hjärta någonsin överleva den misshandel mitt hjärta fått, repa sig så mycket så att man kan ge det åt någon annan för att be handled with care?
Jag är långt ifrån de tre skräckinjagande orden då allting blir hundra gånger allvarligare än nu, för övrigt kan jag säga att så är han med, detta vet jag tack vare öppen dialog.
Men ändå, kan man hela tiden vara på sina tår men ändå satsa på något man vill få och fungera?

Jag vill inte bli underskattad, kvävd, förstörd eller förnedrad igen... allting kommer med en risk.

För övrigt så är det underbart varmt i Finland, det intresserar nästan att vara på jobbet istället för på beachen men what gives... ha knappt hunnit sätta min fot på gymmet..

From damaged goods to a new improved person :)

Måst man vara rädd för att allting rasar?

2009-06-23T00:14:00.002+03:00

Jag är en obotlig pessimist och cyniker därför måste jag nu säga att jag lever med en liten skräck hela tiden att allting skall kollapsa för att jag tror att i varje människas liv finns en del grundsaker som gör livet bra nämligen:

Familj; jag har två vackra döttrar som jag älskar och avgudar, samt en syster, en mamma och en pappa som finns där för mig då det behövs (plus i marginalen)

Boende; jag bor i en underbar lägenhet på ett underbart ställe, det enda minuset är att duschskåpet ännu också är i vardagsrummet och jag inte ännu heller släpat mig till Ikea för möbler. (men ett plus ändå)

Kärlek; jag har en man i mitt liv som jag bryr mig om och som bryr sig om mig, vi planerar framåt. (plus i marginalen igen)

Pengar; Jag har anställning hela sommaren fastän lönen är skit, men jag har även anställning ända tills årsskiftet med en mycket bättre lön som möjliggör en hel del för mig ekonomiskt sett. (Plus igen)

Hälsa; jag har gått ner massvis i vikt, fastän motivationen är på minussidan att gå ner mer så är jag frisk. (plus igen)

Alltså är alla dessa detaljer på plus nu, så pessimisten och cynikern i mig undrar vad som rasar först? Fast den lilla optimisten undrar om något måste rasa och varför jag inte njuter av situationen som den är nu då det känns som om det är medvind i nerförsbacke. Vidare undrar jag om det finns en kvot för hur mycket skit man skall vada i under en livsstid och om jag fått min beskärda del redan?

Ja, jag har jobb, jobb, jobb, mina flickor var här nyligen, dom bor hos sin pappa i sommar vilket är ganska jees. Imorgon skall jag på tjejkväll med goda vänner och på onsdag är det snobberier för hela slanten med min favorit snobb...

Life´s good! Ha en bra sommar!

You are what you eat

2009-05-23T08:39:00.002+03:00

Dags att riva sig i kragen igen, blev lite lat i något skede och suget efter rågbrödet blev så stort att jag gav efter.. Men de senaste 4 kilona har nog farit så trögt att jag måste återgå till lchf för jag har inte tålamod till nån superlångsam "Ät allting med måtta diet". Så igår tänkte jag fine, vi skippar kolisarna meeen, gårdagen blev annars lite vrickad och jag var ganska sjuk, har ännu heller inte riktigt återhämtat mig ordentligt så får se hur mycket man överlag får i sig.

Av nån jädrans orsak kändes det som om hjärtat skulle ha haft race igår så jag beslöt mig för att sova med min pulsklocka. först gjorde jag ett fitness test med den (vilket var tämligen lätt klockan 1 på natten eftersom det innebar att ligga stilla) Resultatet var good :D
Men jag misstänker att det inte är good enough att ragga upp ♥snobben♥ (som förövrigt är mitt smeknamn åt min pojkvän) på en länk runt iddan eftersom jag troligen skulle dö, fast jag är fast besluten att till slutet av sommaren så skaa vi springa runt iddan tillsammans alltså måste jag träna som en dåre nu.

Body pumpen har börjat ge resultat, man börjar urskilja muskler under allt fett och mina bröstmuskler från min kortlivade simkarriär är där igen, inget jag saknade för jag har helt fel kroppstyp och således är dom enorma.

Men efter en natt med pulsräknare kan jag konstatera att jag förbrände 238 kalorier genom att bara sova i 7 timmar medans jag på ett body pump pass förbränner 400+ i genomsnitt.

På ett spinningpass kan man i bästa fall komma upp till 700+ alltså skall man inte räkna med sovandes mirakulösa förbränning.

Så, vi taggar vidare med första etappmålet att springa runt iddan med snobben, måst dock övertyga honom om saken först :p

Nu gott folk, bikini säsongen är här, jag utmanar er att trots sommaren leva ett hälsosamt sunt motionsfyllt liv... ;)
För övrigt så mår flickorna bra och jag mår psykiskt suveränt, dock de fysiska välbefinnande kan diskuteras eftersom jag är sjuk :( Mitt liv tog en snabb vändning då jag träffade en man som hädanefter kommer kännas som snobben i min blogg.
Det är ljuvligt att vara kär ♥♥

Kuinkas sitten kävikään...?

2009-05-18T20:37:00.002+03:00

Hiljainen kausi selvästikin menossa kun ei jaksa/viitsi innostua bloggaamisesta ja kun mukomas ei ole edes mitään kerrottavaa... No nyt kurkistelen kaapista ulos 20kg kevyempänä ja kerron että itse kyynisyys murtui kun kuvioihin astui fiksu ja filmaattinen mieshenkilö. Emme ole kauan yhdessä tallanneet mutta tuntuu mielettömän upealta olla hänen kanssaan ja höpötellä kaikkea maan ja taivaan välillä ja ei ne suudelmatkaan liiemmin häiritse :p

Joten vaaleanpunaisessa pöhnässä ollaan ja kesä tulossa, parin viikon päästä apina ja prinsessa muuttavat isänsä luo kesän yli ja tämä äiti ihminen kirmaa kesälaitumelle ihastuksena kanssa...

Joten kesäkuuta odotellessa ♥

Muksaa kesää kaikille jotka tänne blogiini joskus harhautuu!!!

show off

2009-04-10T20:15:00.007+03:00

Tähän ollaan nyt tultu ja matka jatkunee... :D

Här är nu lite bildbevis på vägen hittills, o jag taggar vidare...

picture 1: This is where I started at

picture 2&3: -10kg

picture 4 & 5: -15kg and those bloody first goal pants fit, mind the bulging tummy I just ate :S and the trousers might be a little tight still :p

2&345

And the dream lives on...

2009-04-04T21:41:00.002+03:00

Long time no write... De ha varit busy, busy times på sistone...
Men nu tänkte jag uppdatera mig...

Men först skall jag ropa "Hurraa" för -15kg är faktum sen nyår :D

I min kalender står det på 1.1.2009, "Time for empowerment", empowerment är annars också en tes jag är övertygad om, men jag arbetar för det.

Men till stor hjälp är naturligtvis, mitt gym var man kan tagga 100 pass i veckan om man vill, men jag vill inte så jag taggar 1 pass/dag... Däribland body pump som är min kärlek eller gymstick som är svinkul det med...

Vidare är vårt nya hem färdigt och flytten sker snart, dvs jag borde packa, men vem orkar seriöst?

oisko jo kerrottavaa...

2009-03-18T19:00:00.002+02:00

Hellou,

Long time no write...

yksi syy voisi olla että elämäni on suhteellisen tylsää ja kulkee normaalisti eteenpäin ilman sen kummempia töyssyjä... mutta kerrotaanpa jotain.

Olen ollut viikon etelä-Lapissa tarkalleen ottaen Rovaniemellä, siellä ei edes ollut kylmä mutta matkan varrella käytiin Kemin lumilinnassa joka oli minulle pienimuotoinen pettymys, siellä oli kylmää...
Draamalta ei selvitty kun minä "hurjapää" eksyin metsään kun tarposin lumikengillä siellä, onneksi löysin tieni ulos koska en istu metsässä kirjoittamassa tätä.

Kiloja on muuten menetetty vajaa 14, eli ihan kivasti menee, tosin ruisleipää teki niin hirveesti mieli että sorruin ja rangaistukseksi sain kovan vatsasäryn, joten tuskin huominen punnituspäivä tuo kesää vielä, tai ehtiihän sitä vielä reenata kovalla vauhdilla tänään, jos jaksaa.

Tytötkin on valloittavan ihania, Nathalie on vaan saanut uuden yöllisen harrastuksen jota ilman oltaisiin pärjätty erinomaisesti. Heräsin klo 3 yöllä pari yötä sitten Nathalieen kiljuntaan, hänen sänky oli tyhjä ja hän seisoi keittiössä huutaen purukumin perään, kun nostin hänet syliin hän nukkus, joten sain ensimmäisen kerran tavata unissakävelijän, ja se oli oma tyttäreni.

Huomenna meen työhaastatteluun ja toivottavasti saisin työhaastattelupyyntöjä lisää koska kesä on haaveiluasteikolla upean upea. Saan viettää sinkkukesää sielujen kyllyydestä koska eksä ja mä vaihdetaan rooleja kesäksi ja tytöt asuu väliaikaisesti hänen kanssa, aion treenata ja käydä jokilaivalla ja tehdä kaikenlaista mielekästä...

Melindakin on oppinut uuden taidon, hän osaa sanoa ärrän, joka tulee esille sillä tavalla että hän korrostaa kaikkien sanojen ärriä ja välillä hän murrisee :D

Melindalla näyttäisi myös olevan jonkinverran matikkapäätä koska simppelit laskut onnistuu helposti ja kun kehuin ja sanoin että minä en ole mikä matikkanero niin Melinda sanoi:
- Ei se mitään äiti, mä voin opettaa sinua...

Juu en mä niiin huono kuitenkaan ole... :lol:

Don´t stop me now, I´m having such a good time...

2009-02-22T10:35:00.002+02:00

...I´m out of control, I´m gonna go go go ooh explode, I´m burning through the sky yeah two hundred degrees that´s why they call me mr fahrenheit I´m travelling at the speed of sound...

Idag sprängde jag banken, -10 kg!!! Wuhuu första etappen nådd, fy attan så det känns bra!!!
Igår var jag först och lekte about 2 timmar med Wii:n, sen traskade jag halft springades halt promenerande till boxbiccen var Po-po-po-pokerface fastnade i mitt huvud (usch inte alls min typ av låt). Sen kom min goda vän Mikaela hit för hon påstod sig vara ett gråtande barn som aldrig fått ett tv-spel så vi spelade Wii sports och Wii Fit en stund, såg troligen ut som små idioter då vi bowlade :) (Aningen trist att bowla elektroniskt måst jag säga).. Sen testade vi vår Body age på Wii sports och blev båda glada pensionärer :/

Nu sitter jag och lyssnar på Queen - Don´t stop me now och känner mig som en fjäder, okej överdrift gånger hundra men oujee etapp 1 nådd. Jag skall definitivt fara ut idag igen, tagga en rejäl länk då staminan börjar öka, igår sprang jag (joggade) 2km utan att känna mig död, och jag hatar att jogga... Jag är så nöjd och ja, jag tänker för tillfället bryta jantelagen och säga att jag är stolt över mig själv, och om jag ska låsas in gör det på ett gym :D

För övrigt så ska jag idag skriva färdigt mitt skolarbete, tvätta lite byk och vänta mina döttrar hem.. Känna mig stor som ett hus och dunka mig själv i ryggen och vara sliskigt nöjd över hur duktig jag varit.

Förra veckan så var Nathalie lite ledsen en dag som jag lämnade henne på dagis, och som en mamma bör fick jag lite illa och vara så jag höll flickorna hemma en dag, vilket jag hastigt ångrade då Nathalie beslöt sig för att göra en manikyr åt sig själv med hjälp av mitt bruna nagellack, någon som vet hur nagellack lossnar från kläder?

Jeps men nu ska jag gå och mysa i mitt sliskiga lyckorus tillsammans med min fil och mina frusna bär... I´m a racing car on my way to Mars like Lady Godiva, I´m gonna go go, there´s no stopping mee...

Vad man inte gör för att slippa skriva skolarbeten...

2009-02-20T13:17:00.002+02:00

Alltså bloggar man... :D

Jag ser framemot en ledig helg, flickorna far till sin pappa ikväll och jag skall se på filmer och göra skolarbeten för att jag måste men framförallt så skall jag sova, sova, sova.
Trots att min hosta ännu sitter segt så ska jag absolut tagga lite motion med, dra ut med stavarna till Impivaara och simma åtminstone en dag. Yoga och bicbox ska jag även fixa mig på, så att min en veckas latande i sjukbädden inte kommer tillbaks som onödiga kilon, det är en lång väg kvar till mål.
Ja, jag skall även svara på hur jag avverkat 9,5kg på 7 veckor. Vilket kan bli svårt för det är en lååååång historia.

Jag har diagnostiserad BED, en ätstörning som orsakar övervikt, efter intensiv terapi och en julklapp av mina föräldrar beslöt jag att försöka åtgärda problemet, julklappen var en Wii Fit.
Så jag måste tänka genom mina rutiner, vad gör jag åt skogen och vad är det svåraste med mina otaliga bantningsförsök. Jo, jag tröttnar på att äta sallad och gå hungrig, köper choklad och så sitter vi där sen igen. Nu dammade jag av kläder som inte gått på mig på en evighet i olika storleksklasser varav minsta är storlek 38. Läste in mig på ämnet på internet, vad vissa gör och andra gör. Sen genomled jag två hela dagar med nutrilett soppor (smaken är vidrig, så jag rekommenderar dem inte). Men jag fastnade för GI dieten. Jag har basically enbart eliminerat potatis, pasta, ris, spannmål, sötsaker och majs från min diet och äter nötter, kött, fisk, ostar, feta yoghurtar & filer och 1 kg grönsaker varje dag. På så vis blir jag inte hungrig direkt, mitt kalori intag har minskat drastiskt och det har inte ens varit svårt. I butiken tittar jag på godis och glass men egentligen vill jag inte ens ha dem så tillsvidare har dom blivit i hyllan. Jag har till och med godis kvar hemma från Nathalies 2 års kalas.
Motionen som egentligen var den biten som jag trodde skulle vara svårast har också varit lättfixad. Jag började med Wii Fit spelet o jisses sån dålig kondis jag hade, sen började jag på mina lediga dagar traska med stavar till simhallen som är ca 3km från mitt alltså en 6km promenad alltsomallt. I simhallen simmar jag 1-2km. När flickorna sover så gör jag muskelövningar och stepövningar på Wii:n. På skolans gym ränner jag på crosstrainern och gör muskelövningar, och på ett annat gym så går jag på timmar. Hemma dansar vi med flickorna, vilket är apkul enligt dem. Istället för hissen tar jag trapporna, istället för bussen så går jag.

Att 10kg runnit av mig är något jag är ganska stolt över, visserligen har jag kilon kvar att göra mig av med, varför jag beslöt mig för att nu greja det här vet jag inte och varför jag lyckas vet jag inte heller, men jag tar ingen stress, sakta men säkert och det är ju roligt också.

När vi flyttar skall jag ta medlemskap på ett närliggande gym som har barnvakt där, dyrt ställe men det blir värt det, först trodde jag att jag sku vara som en elefant i glashus men relativt fort stiger kondisen när den varit så kass från förut.

Så förhoppningsvis ser jag framemot en smalare sommar, visserligen har hjärnan inte hunnit med ännu så jag tror inte riktigt mina egna ögon, visserligen har jeansen blivit lösare och ansiktet lite smalare så jag tänker fortsätta och se vart vägen bär. Nästa projekt stundar under vårens gång, ge upp mitt nikotinförbruk och bli en sund och hälsosam person.

Melinda har dock varit lite rädd för det att mamma ska krympa eller bli mindre för när hon undrade varför jag inte åt pasta så berättade jag att mamma skall bli lite mindre varav Melinda började gråta o sa: Men mamma om du blir liten igen så kan du int vara vår mamma och jag vill att du ska vara Melindas och Nathalies mamma.

Sådärja, de va den historien... jag taggar vidare för word dokumentet i nedre balken skrattar hotfullt åt mig... -Hjälp-

By request

2009-02-19T20:54:00.002+02:00

Tänään siskoni huomautti siitä etten ollut kirjoittanut blogiin pitkään aikaan, noh sanotaanko näin, kiirrettä on pitänyt.

Mutta syntisen pitkän ajan aikana olen:

- Loppuunvienyt työharjoittelu projektin hyvin lopputuloksin.
- Laihtunut 9,5kg !!!
- Valinnut kaakeleita sun muuta ja kämppä on ihan karmeen näköinen nyt.
- Sairastellut :( Kuten on Nathaliekin, ja eksäni vietti jopa yhden yön sohvallamme apuna.

Vielä pitäisi:

- Soittaa vuokranantajalle ja irtisanoa vuokrasoppari (ja jostakin ihmeen syystä mua pelottaa tämä)
- Pakata...
- Käydä Lapissa...

Joten juu, tällä hetkellä olemme suhteellisen terveitä, mitäs nyt ne pari ruuvia löysällä :p
Mä kuuntelen musiikkia koko ajan ja löydän uusia ihania juttuja kanss... Mutta yritän laittaa kuvia kun kirjoitus inspis taas iskee... ;)

Ruokapöydässä ei saa laulaa, ja muuta mietelmiä

2009-01-25T21:16:00.006+02:00

Viime aikana mediassa on kohunnut keskustelu joka alkoi Nina Mikkosen esiintymisestä ylen aamuteeveessä, en aio sen kummemmin ottaa kantaa rva Mikkosen esiintymiseen vaikka voinen sanoa että Melindalla on paremmat keskustelutaidot kun tällä nelikymppisellä naisella. Minua vaivaa vaan kovasti se jälkipuinti joka on tullut tämän esiintymisen jälkeen. Kaikki äidit tuntuvat kamppailevan siitä kuka on paras ja kenen muksu yltää pisimmälle elämässään ja millä eväillä sinne mennään. Olen yh enkä siihen hommaan ryhtynyt vapaa ehtoisesti, taisi olla vaan se tylsä tosiasia että kasvoin nopeammin vanhemman rooliin kuin eksäni ja olin jopa tyytyväinen siihen perhe elämään. No eron jälkeen olen löytänyt uusia puolia itsestäni, en siedä sitä että ihmisiä kohdellaan eri tavalla heidän taustansa takia tai jonkun muun syyn takia, mutta kunnianhimoni ei anna minun levähtää vaan jatkan matkaa läpi harmaan kiven vaikka kroppa huutaa jo armoa.
Olen mielestäni suhteellisen hyvä äiti, kyllä, mokaan varmaan päivittäin, menetän joskus hermoni ja lellin lapsiani. Vaadin heiltä myös aika paljon jaksamista ja reippautta ja sitä että puhallamme yhteen hiileen jotta pääsisimme yhteiseen päämäärään. Toki annan lasten olla lapsia, mitä muuta voisin odottaa heiltä, mutta en jaksa ymmärtää miksi äitiys olisi kaikki kaikessa minun elämässäni ja miksi minun oikeus olla persoona jotenkin riistettäisiin sillä hetkellä kun minun kohdusta syntyy vauva.
Joka tapauksessa, minä opetan lapsilleni että elämä ei aina ole reilua, lähtökohtia on eri, mutta niiden ei tarvitse leimata ihmisiä loppuelämän ja tytöt oppivat perheen tärkeyden koska vaikka olenkin auktoriteetti en ole diktaattori ja kompromisseihin pitää pystytä aina, mutta he oppivat tietämään sen että äiti tukee aina niin kauas kun siivet kantavat niin äiti hurraa heille.

----

Eilen olimme hautajaisissa, Fammu on nyt saatettu haudan lepoon ja en vieläkään jaksa ymmärtää että hän on oikeesti poissa. Tytöt käyttäytyivät mallikkaasti ja saivat osakseen kehuja (eli niin hyvin tämä yh joka vie lapset tarhaan on osannut homman hoitaa :p ). Nathalie oli mun sylissä kun kyyneleet vierivät poskillani ja hän katsoi minua oudoksuen ja huolestuneena. Rakkaat tyttäreni kertovat minulle että elämä jatkuu. Melinda muistaa fammuni, Nathalie ehkä autettuna.
Melinda ei ehkä ihan kuitenkaan käsittänyt hautajaiskonseptia vaikka olemme jutelleet ummet ja lammet kuolemasta ja olen pyrkinyt vastaamaan kysymyksiin joita on ilmaantunut.

Kun muistotilaisuudessa laulettiin virttä niin Melinda sanoi kuuluvalla äänellä:
-Äiti, ruokapöydässä ei saa laulaa.

Kun lähdettiin muistotilaisuudesta ja Melindalla oli masu täynnä kakkua hän sanoi:
-Äiti, hautajaisissa on hauskaa.

Vaikka tämä nyt ei ehkä ole niin hirveen fiksusti sanottu, niin hautasimme 87 vuotiaan naisen jolla oli hyvä elämä, hän kuoli rakkaidensa ympäröimänä jättäen tyhjän aukon jälkeensä.
Siinä mielessä niin meidän olisi pitänyt juhlistaa sitä elämää jonka hän sai ja olla kiitollisia siitä että saimme olla osallisena siinä, saimme tuntea hänen rakkauden ja aurinkoisen luonteensa, ja voimme iloita siitä että hänen kärsimys on nyt loppu ja hän makaa nyt rakkaan aviomiehensä vieressä.

---------

Minäkin olen jatkanut itseni uudistamista, voin ylpeänä ilmoittaa että olen jo laihtunut vajaa 6kg, eli meno jatkuu näin. Elämästä ei selviä hengissä mutta lupasin fammulleni elää joka päivä niin etten kadu kun olen 87 vuotias. Ja sen lupauksen pyrin pitämään - itseni takia.

On se Ä-I-T-I ihmeellinen asia

2009-01-18T23:08:00.003+02:00

Noniin, haluan aloittaa kertomalla että nyt sitä NEXTiä saa Suomesta, verkkokaupasta, http://www.nextdirectory.eu !!!!!!

Eilen käytiin Ikeassa, tänään mittailtiin keittiötä ja kylpyhuonetta, ja jestas meillä on töitä edessä.

Tytöt puhui kuolemasta tänään tai no Melinda puhui, samaan syssyyn hän alkoi murehtimaan tulevaisuuttaan, "Äiti, minne mä sitt muutan kun susta tulee enkeli, mä en halua asua yksin kotona" ja yritin selittää että sitt kun musta tulee enkeli niin hän asuu jo omassa kodissa, hänellä on ehkä omia lapsia ja joku poika jota pussata. Jolloin seuraava murhe esiintyi, "Äiti saanko mä ottaa mun nuket mukaan sinne kun muuta omaan kotiin?" Lupasin että saa.

Uhmaikä on mun ehdottomasti inhokki aika lapsen kasvaessa, koliikki itkut on pientä kun vertaa uhmaan, lapsi heittäytyy poikkiteloin lattialle ja huutaa murhaa kun äiti on niin tyhmä ja yrittää pukea ulkovaatteet päälle, puhumattakaan siitä että tyhmä äiti ei innostunut muovailuvahan pläästimisestä. Melinda katsoo minua välillä ja sanoo, "Äiti olen todella suuttunut ja pettynyt sinuun". Mistä lie tuon oppinut.... (e-eei multa... )
Nathalie taas osaa kaiken itse, pirkule sentään kun äiti pilaa hänen näytönpaikat, nostaa rappuset alas kun meillä mukomas on niiiiin kiire ja laittaa vaunuihin istumaan kun mä osaan kävellä jo ja juostakin. Lapsen oikeuksia sorretaan.

4,6 kg vähemmän äitiä tänään, alkaa jo hieman tuntua saavutukselta, matkaa on vielä paljon mutta alku on ollut vahva. Huomenna taas töihin... asia jota inhoan enemmän kuin uhmaikää on aikaiset aamut, niitä en siedä.

Plärinää

2009-01-15T23:44:00.003+02:00

Huh mitä elämää elään juuri nyt, projektikoordinaattorin hommat ovat "hieman" stressaavia mutta että se on hauskaa. Kouluakin pitäisi käydä ja projektityöharjoittelussa olen viettänyt aikaa, aamusta iltaan.
Tytöt tuli kotiin tänään, olivat isänsä luona kaksi yötä, Melindan kohokohdat tapaamisesta oli isän räiskäleet ja isän ostama muumi dvd josta sain selvän kertaelman, tosin en sitä sillain kaivannut.

Huomenna minun äitini tulee Suomeen, minun rakas oma höpsö äitini ja sitten urakka alkaa, remppa, sen jälkeen minua ei paljon netissä ehdi näkeäkään kun säntäilen rempan ja koulun välillä. Pysähtyen hengittämään ja katsomaan tyttärieni leikkiä. Viattomia, ihania, kauniita.

Viikko hiilihydraatitonta ruokavaliota, makeanhimoa ei nimeksikään, kiloja menetetty 3,5... Liikuntaa on tullut pakkomielteeksi, inhoan sitä että Wii lauta haukkuu minut jos en "atleast take your body test everyday", joten steppaan joka ilta. Lisään latinotansseja repertuaariin (tosin ei Wiistä), nyrkkeilen kuin hullu, ja joogaan. Olen jo päättänyt että ny selvitän tän pirun syömishäiriön ja jatkan elämääni upeampana.

Huomenna taas töihin ja tytöt tarhaan ja lauantaina sitten juostaan kuin hullut kaupat läpi, nyt se remppa alkaa...

Pidä kakaras kurissa!!

2009-01-09T18:21:00.002+02:00

Tultiin juuri kotiin tyttöjen kanssa bussilla, matka ei sinällään ollut erikoinen juttelin Melindan kanssa ja Nathalie inisi välillä. Ei sinällään hirveen merkillistä koska päivä on ollut pitkä, nälkä kurnii masussa ja toppavaatteet lämmittää liikaa bussissa. Mutta Nathalie ei mitenkään ollut hankala ja Melinda ei todellakaan.

Pysäkkiä ennen meitä yksi nuori tyttö, ehkä 16-17 vuotias sanoi juuri kun astui bussista ulos; "Pidä kakaras kurissa", tohon en päässyt lätkäisemään mitään takaisin joten puran tänne.

Ensinnäkin samat terveiset äidillesi, kysyppä häneltä jos joskus itse 2 vuotiaana inisit.
Toiseksi kuinka monta 2 vuotiasta olet itse paimentanut?
Tajuatko ollenkaan että minä juttelin ummet ja lammet lasteni kanssa jotteivat he alkaisi inisemään kovempaa?
Tiedätkö ollenkaan siitä että 2 vuotias joka on väsynyt, nälkäinen ja hänellä on hieman kuuma ei välttämättä osa pukea näitä asioita sanoiksi.

Ja viimeiseksi, sinäkin olet kakara, minä olen sinua vanhempi joten sinun kuuluu kunnioittaa minua.

Ok, teiniangstia tiedän, enkä yritä kirkkain silmin vakuuttaa teitä että lapseni ovat aina fiksuja ja käyttäytyvät hyvin, ne joilla on enemmän kokemusta kuin kakaralla bussilla tietäisi että valehtelen. Mutta uskallan väittää että lapseni eivät häiritse muita jutteluillaan.

Ainut mikä harmittaa on että tämä lohkasu pilasi mun fiiliksen hieman, päivä on mennyt ihan hyvin muuten. Ja meinasin vielä kun jäätiin pois kävellä pysäkki taaksepäin luisteluradalle katsomaan jos tämä kakara on siellä ja puhua suuni puhtaaksi, tosin lapseni ovat vieläkin väsyneitä joten jätin väliin.

Nathalie 2 vuotta!!!

2009-01-06T15:50:00.003+02:00

6.1.2007

klo 01 maissa yöllä supistukset alkoivat tiiviimmin, menin suihkuun ja katsoin eksän kanssa Nypd Blueta boksilta. Eksä kyseli josko supparit olisivat jo lähtösuppareita, mihin en uskonut kunnes alkoi sattua ihan kunnolla.
klo 2 soitettiin jo mun äidille joka oli Suomessa ja vietiin nukkuva Melinda mummin hoiviin ja lähdetttiin kohti Tyksiä.

Tyksissä todettiin että olin 3cm auki ja vietiin osastolle missä keinuin tuolissa ja vitsailin hoitajien kanssa, menin suihkuun ja kivut alkoi jo olla sellaisia että teki mieli lyödä eksää turpaan (tällöin olimme vielä yhdessä ja jotenkuten rakastuneita)... Hetken päästä sain epiduraalin ja nukuin, vähän ennen kymmentä menin soittamaan vanhemmilleni että ollaan sairaalassa, kun juttelin äitini kanssa sanoin etten voi puhua enää kun ponnistuttaa niin. Juoksin takaisin huoneeseen ja eksä soitti hoitajan paikalle ja sitt alettiin jo ponnistamaan. Koska eka synnytys oli helvetillinen niin vaikeroin etten halua ponnistaa ja että eksä synnyttää tällä kertaa kun lapsi oli jo pihalla ja minä hölmistyneenä totesin että "joko?"

6.1.2007 klo 10:12 saimme kauniin ihanan tyttären 50cm 3280g joka sai nimekseen Nathalie Malita Elina ♥♥
Tänään tämä bembi täytti 2 vuotta, minun rakas tyttäreni.

Sunnuntaina vietettiin synttäreitä isomman porukan kanssa ja eksä kävi meillä tänään syötiin syntymäpäivä sankarin toivoomaa nakkikeittoa ja jäätelöä, pelattiin vähän pelejä. Oli ihan mukavaa, nämä hetket on sellaisia etten jaksa muistaa miksi erosimme eksän kanssa, ja surettaa että emme ole enää perhe.

Mutta eksää lainaten; saimme kaksi kaunista ja ihanaa tyttöä.

Tähdistä ja enkeleistä

2009-01-01T16:14:00.002+02:00

Hysteerisen lyhyen yön jälkeen olen vaan kyennyt itkemään väsymyksessäni ja Melinda on kysynyt minne vanhafammu on mennyt. Olen selittänyt että hänestä tuli eilen enkeli joka istuu tähden päällä.
Melinda sitt kysyi jos minustakin tulee enkeli joskus ja kun vastasin myöntävästi hän alkoi itkemään ja sanoi;

-Mutta äiti, mä en halua että susta tulee enkeli.

Silloin itketti jo kunnolla ja sanoin etten halua tulla enkeliksi ennen kuin olen tosi vanha ja Melinda ja Nathalie ei enää tarvitse minua. Lupasin myös odottaa heitä tähden reunalla kun aikani on koittanut. Sen jälkeen Melinda ei pelännyt enää, ja noin niinku iällisesti katsottuna niin kuolema ei kolkuttele vielä ovelle.

Kun olin 14, minulla oli uskonpuute, pelkäsin kuolemaa ja ahdistuin ajatuksesta että minä voin kuolla. Nyt ei enää ahdista, turhaa luonnollisia asioita on pelätä.

Väsyttävä ja turhauttava päivä takana. En ole ihan vielä käsittänyt että Fammuni joka oli kuin auringonpaiste on jättänyt meidät. Huomenna takaisin Turkuun ja Nathalien synttärikekkereitä järjestelemään.

A year ended along with my grandmums life

2008-12-31T22:15:00.007+02:00

Olin ajatellut kirjoittaa tänään tilannekatsauksen, mitä on tapahtunut ja mitä toivon tapahtuvan. Mutta en sitä tee. Tänään olen istunut 7h sairaalassa pitämässä fammuni kättä. Lähdin 22 minuuttia ennen hänen viimeisiä henkäyksiään viemään vaatteita tytöille jotka oli yhden ystäväni luona. 87 vuotias Fammuni jätti tänään meidät suruun.

Jag hade egentligen tänkt skriva en årsgranskning på mitt liv, men istället så berättar jag att jag idag suttit 7h vid min döende famos sida o hållt hennes hand. Jag for från sjukhuset 22 minuter innan hon drog sina sista andetag för att föra kläder åt mina döttrar som var hos en av mina vänner. Idag lämnade min 87 år gamla Famo oss i sorg.

1.8.1921 - 31.12.2008

Vem kan segla förutan vind

Vem kan ro utan åror

Vem kan skiljas från vännen sin

Utan att fälla tårar

Jag kan segla förutan vind

Jag kan ro utan åror

Men ej skiljas från vännen min

Utan att fälla tårar

Vila i Frid kära Famo

Jag älskar dig!

Kestokänni

2008-12-28T22:09:00.001+02:00

Nonniin, nyt alkoi muutos terveempään elämään, oon Wiin kanssa jumpannut kaksi tuntia päivässä ja tänään alkoi matka kohti ketoosia, olo on kuin kännissä olisi...

Mutta tällä kertaa minä en häviä!

Wii, I have a Wii

2008-12-25T22:41:00.002+02:00

Jouluaatto takanapäin, olin hyvinkin yllättynyt lahjasta jonka sain. Vanhempani ostivat mulle Nintendo Wii pelikonsoolin ja siihen Wii Fit pelin, ollaan mun siskon kanssa pelattu ja voi jukra se on hauska vekotin, lihaksetkin on ihan hellinä.

Hain tytöt tänään heidän isovanhempiensa luota kävin moikkaamassa eksän siskoa, jonka kanssa olen vielä yhteydessä, sitä sanotaan vissiin kemiaksi.

Onneks joulu oli aika krääsätön tytöille, nukkekoti otettiin isovanhemmilta mukaan, yhdet lapaset ja muut jutut heidän isä sai luokseensa jotta mun ei tartte katsoa esim muovailuvahaa lattialla.

Kun tultiin isäni luo, tytöt avas viimeisimmät lahjat ja hauskaa oli, jätettiin viimeinen juttu huomiseksi, nimittäin leikkikauppa. Melinda suunnitteli jo kun hän avasi paketin missä oli kaupan myytävät että hän avaa kaupan huomenna, hän tulee olemaan hyvinkin iloinen kun näkee "oikean" kaupan huomenna.

Mä oon aika väsynyt, mun fammu on aika huonossa kunnossa, ja nähtäväksi jää milloin aika loppuu häneltä.

Mutta huomenna leikitään kauppaa tyttöjen kanssa, ja mennään pihalle puuhaamaan ja ajattelin yhtä kaveriakin käydä katsomassa. Sitten joulu onkin paketissa ja voimme keskittyä uuteen vuoteen ja sen viettämiseen. Sisko lähti baanalle ja isä tarjoutui vahtimaan tyttöjä, tosin en mä jaksa minnekään mennä paitsi sänkyyn.

Melinda höpötti koko matkan kun ajoin kotiin;

-Äiti arvaa mitä me oltiin metsässä tänään.
-Minä; aijaa
-Joo, sellaisen ison kiven päällä, sellainen kalliolle kukkulalle.

Olivat käyneet ison mäennyppylän päällä, jota itse ravasin ylös kun odotin Melindaa ja oltiin jo viikko lasketun ajan yli, ei se niin pieni kivi ole, mutta kivi kuitenkin.

Nyt hetkeksi isän kanssa telkkaria tuijottamaan, sitt meen tutkii siskoni kylpyhuone laatikkoo, koska minä Uunon pojanpojan tytär olen unohtanut meikin poistoaineen kotiin...

Surreal christmas

2008-12-24T18:14:00.004+02:00

Kuvassa fammuni, Portugalissa vuonna 1991 ja viime joulun menoa...

Jaahas, aatto.

Tänään koristelin kuusen, koska isäni katsoi niin pahasti kun sanoin että en sitä halua tehdä, näytti siltä kuin Malin 4v olis päässy liian lähelle joulupalloja...

Olen myös paistanut kalkkuna rullan, hyvä minä.

Mutta tapasin kaksi serkkuani ja setäni siskoni ja isäni kanssa fammuni luona, täti on jo 87 vuotias, hän tekee kuolemaa. Oli hirveän surullista katsoa häntä kun hän kuihtuu pois.

Pidin häntä kädestä, silitin hiuksia ja suutelin otsaa ja kuiskasin, Voit päästä irti, se on ihan ok. Johon fammuni vastasi; kiitos.

Fammuni sanoi minulle pari kuukautta sitten että minun pitää luvata hänelle että elän elämääni niin ettei mua kaduta kun olen 87 ja että voin olla ylpeä itsestäni.

Myöhemmin käytiin faffani haudalla sytyttämässä kynttilän, me kaikki tiedämme että kohta keräännymme sen haudan ympärille saattaaksemme avioparin yhteen kuolemassa. Fammu on viimeinen isovanhempi ketä mulla on jäljellä, mummiani muistin kynttilällä myös.

Nyt alamme kohta syömään siskoni ja isäni kanssa, äitiäni ja tyttäriäni on kova ikävä, huomenna halaan tyttöjä ja äitiä parin viikon päästä. Olen tänään kiitollinen siitä että minulla on perhe jota rakastan ja he rakastavat minua, vaikka olemmekin eri paikoissa.

Joulu tulee - oletko valmis?

2008-12-21T14:01:00.003+02:00

Tänä vuonna lukeudun näihin pessimistisiin joulunviettäjiin jotka pyörittelee silmiään kun muut stressaa, en ole leiponut yhtäkään piparkakkua, en joulutorttuja, en edes ole poiminut tonttuja tai valosarjoja esille. Tytöille ostin muumikalenterit siinä mun joulupanostus.

Syy, jouluaaton vietän ilman lapsiani, ylioptimistisen isäni luona, joka välttämättä haluaa viettää perinteistä joulua kun omat ajatukset oli enemmänkin siinä että syötäisiin pizzat, avattaisin ne lahjat jotka näyttää leffoilta ja röhnätään sohvalla katselleen leffoja ja ehkä jälkeenpäin mentäisiin vaikka ulos. Ja sitt joulupäivänä leikkisimme joulua kun tytöt pääsee innosta hehkuen avaamaan joulupukin tuomia pussilakana settejä.
Toinen syy miksi olen negatiivinen joulua kohtaan on ne samperin krääsä keot jotka kasaantuu. Tytöillä on muutenkin liikaa leluja eikä niitä saa karsittuu niin hirveen helpolla, muutto pienempään kämppään siintää edessä ja mä en kestä kaikkea krääsää mikä on kerääntynyt. Tehdääkseemme krääsämäärään vielä isommaksi niin vietämme Nathalien synttäreitä 4 tammikuuta jolloin kaikki raukat jotka on just hiki valuen ostanut Nathalielle jonkun enemmän tai vähemmän fiksun lahjan miettii taas mitä kaksi vuotias oikeesti tarvitsee?

Olen itsekin miettinyt sitä, mitä ihminen oikeesti tarvitsee, Melinda sanoo omien sanojen mukaan tarvitsevansa joka ikisen lelun lelulehdessä mutta hän on vasta kolme, hänelle monet muut tarpeet ovat itsestäänselvyyksiä.

Olen sitä mieltä että tyttöjen huoneessa on muoviteollisuus ainakin esillä ja jos muoviteollisuus romahtaa se ei ainakaan meistä johdu koska olemme sitä tukeneet aivan riittävästi, varsinkin sitä Kiinalaista. On duploja, on kippoja ja kuppeja, on laukkuja ja nuken rattaat, potkuauto, leikkikeittiö ja ties mitä. Itse pidän noista nukkejutuista, okei ne rattaat on tosi rasittavat mutta niillä leikitään, se potkuauto on kiva varsinkin sen jälkeen kun patterit loppuivat ja auto hiljeni, leikkikeittö on kanss tosi mukava ja silläkin leikitään kuten myös nuken syöttötuolilla ja nuken sängyllä. Muumitalo on Nathalien mieleen.
Itse inhoan palapelejä ja duploja syy on aika simppeli, paljon pieniä osia joka paikassa, ja varsinkin duplot ovat pirulainen kun niiden päälle astuu paljain jaloin. Joten, toivon että duplot voitaisiin kohta laittaa säästöön tai antaa pois. Ja olen päättänyt käydä koko huone läpi ja heittää kaikki krääsä pois tai viedä varastoon odottamaan päiviä kun muut lelut on syvältä. Ehkä jos niitä ei ikävöidä niin voin jo todeta että ne voisi antaa pois.

Itse ostin pari lahjaa tytöille, Melinda saa prinsessa pussilakanan ja Nathalie muumi, he saavat yhdessä peppi dvd:n ja kaksi Mamma Mu satukirjaa. Nathalie saa syntymäpäivälahjaksi kekkerit, mitä kaksi vuotias oikeesti tarvitsee?
Syli joka rakastaa, ruokaa joka täyttää ja antaa elinvoimaa kasvaa, sänky jossa nukkua, katto pään päällä, suihkua silloin tällöin, ja pari muumi otusta ja palapeli jolla leikkiä ja se yks nukke tai auto.

Kuka tarvitsee krääsää? Tai siis toisen roju voi olla toisen aarre... eli jos kaipaat lisäystä muovi kokoelmaasi, niin täällä sitä on.

Muuten toivottelen blogini lukijoille oikein mukavaa ja krääsätöntä joulua ♥

Minusta tuli sellainen..

2008-12-19T17:02:00.003+02:00

Kaikki on kuullut vähintäänkin yhden kertomuksen eksästä josta tulee raivohullu kun uusi kumppani astuu toiselle kuviin, yleensä eksä on tässä tilanteessa äiti.

Minustakin tuli noita akka.

Eilen sain saavillisen kylmää vettä niskaan ja potkun mahaan kun Melinda kertoi että isän kaveri oli hakenut heidät tarhasta, ja tämä kaveri oli vahtinut heitä kun isä oli poissa, isä ja tämä kaveri pussailee ja loppuhuipennuksena Melinda kertoi pitävänsä tästä naisesta.

Minä en haikaile eksäni perään, syy miksi tämä satutti on että meillä on sopimus eksän kanssa joka sanoo että ennen kuin lapset tapaavat uuden kumppanin toiselle vanhemmalle kerrotaan asiasta. Minulle ei sitä armoa annettu vaan täyteen ladattu 3½ vuotias laukoi totuuksia ja kuolin.

En edes tiedä miksi reagoin niin kovaa, tai tiedän. Eksä petti minua, valehteli ja tuhosi minut. Eksä valehteli taas, eksä keksi tyhmän vitsin jossa pahoitteli ettei ollut lapsia hakenut tarhasta vaikka näin oltiin jo sovittu, tämä viesti tuli klo 21 illalla jolloin minulle iski paniikki koska mulle ei ollut kukaan ilmoittanut siitä että minun olisi pitänyt hakea lapseni. Kun soitin eksän mielestä tämä oli hauskaa. En luota eksääni. Mikä sinällään on traagista ottaen huomioon että meillä on kaksi lasta joista nuorin on täysikäinen vasta 16 vuoden päästä, eli joudun kestämään eksää vielä pitkän tovin.

Mitä pahinta on ettei eksäni kykene pahoittelemaan, vaan haukkuu minut vastapainona vielä pataluhaksi.
Hän ei olisi ollut yhtään iloinen jos tytöt olisi tavannut jonkun miehen ennen minun ilmoitusta hänelle. Koska jossain määrin pinnan alla kuohuu pelko, "entä jos mun lapset ei rakasta mua tarpeeksi, pysyäkseen minun rinnalla, vaikka olen heidän äiti kaikin tavoin. Entä jos en ole kyllin hyvä, vaikka olen taistellut meidän kolmen edestä niin kauan ja kovaa."

Olen loukkaantunut ja kiukkuinen, olen surullinen.

Rakastan lapsiani, olen leijonanaaras joka taistelee lasteni eteen vaikka mikä olisi, kukaan ei tule minun reviirilleni.

Pikkumaista ja lapsellista? Olkoot, tää on tunne ei järkiasia.

A single girl in Manhatta... I mean Turku

2008-12-17T16:50:00.002+02:00

Sex and the city ähky, romanttisuuden kyynisessä maailmassa elän ja olen sex and the cityn lumoissa, huhheijaa.

Koulukin on jo loppusuoralla, huomenna pidän pr-esiintymisen Tammisaaressa ja sitt alkaakin jo loma. Lahjatkin hankin ikäänkuin vahingossa.

Ja kesäkin näyttää jo positiivisia puoliaan noin niinkuin suunnitteluasteikolla

elämä edessä, tai ainakin joulu.

Olen sinkku ja faboulous. :p

(kuka se lehmän häntää nostaa ellei lehmä itse?)

Smooth sailing, for once

2008-12-11T22:15:00.002+02:00

Tänään on ollut erinomainen päivä. Aamu alkoi kylläkin jo seiskalta kun herätin tytöt ja eksä haki meidät tarhaan tyttöjen joulujuhlaan, joka oli söpö ja kiva tilaisuus... Tytöt tanssi ja lauloi ja oli niin suloisia.
Eksä heitti mut kouluun kun lähti töihin ja menin kirjoittaa tenttiä, kun näin kysymykset tajusin että osaan vastaukset kaikkiin, ja kirjoitin 12 sivua täyttä asiaa.
Sen jälkeen pääsin vielä suullisesta työlaki tentistä läpi josta matka jatkui Paraisille projektisuunnitteluun, joka oli aivan mahtava kokemus. Hain tytöt ja tultiin kotiin.

Ihana päivä kertakaikkiaan.

Ja löysin uuden tekniikan millä saada Nathalie tottelemaan, joulupukki kävi tarhassa tänään ja Nathalie pelkäs, joten jos Nathalie ei tottele niin äiti käskee pukin takaisin. Raukka.

Mutta nyt meen saastuttamaan ilmapiiriä positiivisuudellani jonnekin muualle.

Times a wasting

2008-12-08T21:24:00.003+02:00

Jos joku kaipaa vähän sairaslomaa niin täällä olisi tarjolla bakteereita ja viruksia jotka takuulla pitävät kantajansa sängyn pohjalla. Mä ja Nathalie ollaan terveitä, Melindan kunto romahti.
Eli sairasloma jatkuu.

Eilen molemmat oli täysin kondiksessa, käytiin kirjastossa ja syömässä ravintolassa sen jälkeen kuunneltiin sukkarokkiorkesteria Hansassa, ihan jees päivä. Tänään ex-anoppi haki tytöt ja hoiti niitä koko päivän että pääsin kouluun ja illalla sain likat takaisin, Melinda raukka ihan kalpee ja kipee, nyt ois jo kiva palata tarhaan ja arkeen.

Koulutyöt painaa päälle, eli jos jollakulla on tylsää niin täällä olis mm 10 kysymystä työoikeudesta jotka tarvitsisi vastauksia, olis kaks tenttii johon lukea yks elokuvaanalyysi ja oli mulla jotain muuta vielä.

Nyt vaan mietin että mikä elokuva ois; kiinnostava ja kertoo johtajuudesta, oisko Schindlerin lista? vai muita ehdotuksia otetaan vastaan!!!

Oon aika väsynyt ja naatti, onneksi kohta on loma. Sain tänään rattaat pyörimään oman opintosuunnitelman puolesta ja pääsen luultavasti valmistumaan kevät 2010 mennessä, eli vain puoli vuotta jäljessä luokkakavereitani, aika hyvä ottaen huomioon että olin 9kk äitiyslomalla tässä välissä.

Tylsä päivä, tylsä blogikirjoitus.

Jag är inte en morgonmänniska alls.

Itsenäisesti kurupiiloa

2008-12-06T19:00:00.006+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää!!!

Me aletaan Nathalien kanssa olla elävien kirjoissa pikkuhiljaa kun ollaan saatu antibiootteja molemmat. Eilen olin vielä ihan surkeessa kunnossa joten tytöt vietti yön isänsä luona. Huomenna olen luvannut viedä tytöt kirjastoon, siinä mielessä on oma lehmä ojassa näin ollen voi olla pikkiriikkinen mahdollisuus että ehdin tehdä yhden esitelmän maanantaille valmiiksi, ainakin siedettävästi rimaa hipoen.

Tytöt tuli kotiin iltapäivällä ja syötiin nakkeja ja ranskalaisia, tosin mulla tökki nakit äitini sika teurastus jutun kanssa joka johti minut lukemaan vegeruokailusta. I might even give it a shot. Why not?

Sitt katsottiin "mutta mitä tapahtui joulupukille" leffaa jonka Melinda ymmärsi omalla tavallaan, tytöt sai vähän herkkuja ja mehua kun istuttiin lattialla ja picknickailtiin kuten Melinda ja Nathalie tätä kutsuu.

Kun leffa loppui niin Melinda kysyi mitä tehdään. Molemmat halusivat leikkiä kurupiiloa.

Sinällään iätön leikki, tämä meidän leikki vaatii jo taitoa, ensinnäkin, valitse helppo piilopaikka itsellesi, paikka jonne pääset viidessä sekunnissa kun Melinda laskee kymppiin tai Nathalie laskee: yksi, neljä, kaksi, seitsemän. Mutta todellinen taitolaji on olla löytämättä muksut heti, varsinkin kun Melinda huutaa; "Äiti mä oon peiton alla piilossa" ja sängyssä todellakin on iso kuhmu. Vaihtoehtoisesti molemmat on oven takana jolloin saa vetää kunnon näyttelijän lahjat esille ja huutaa "missäköhän mun tytöt on, oi oi kun äiti ei löydä"

Mun piilot olivat liian vaikeita, mm ruokasalipöydän alla (Melinda käveli moooonta kertaa ohi muttei tajunnut), keittiön lattialla ilman mitään piiloa (meinasin jo tylsistyä kun istuin siellä, tajusin tosin että mun pitää imuroida viimeistään huomenna), mun komero jossa ovi oli auki (jälleen kerran mun ohi käveltiin) ja vaikein taisi olla kylpyamme (okei myönnän itsekin että oli vaikee, mutta kävivät kyllä molemmat katsomassa pesuhuoneeseen ja istuin näkyvästi kylpyammeessa), olohuonen verhojen takana seisoin varmaan viitisen minuuttia kunnes Melinda ja Nathalie alkoi jo hätääntyä jolloin autoin heitä "vähäsen" oikeille jäljille.

Ihanaa kun alkaa tää sairasputki olla jo pikkuhiljaa ohi, mulla ja Nathaliella on vielä jälkitarkastukset myöhemmin mutta muuten niin maanantaina alkaa jo arki. Melinda haluaisi kovasti joulupukkia katsomaan, olen miettinyt jos ensi vuonna veisin heidät lappiin katsomaan joulupukkia tänä vuonna voivat saada kirjeet sieltä...

Ja kuukauden päästä mun vauva on jo kaksivuotias, en ymmärrä minne aika menee, mutta olen kiitollinen jokaisesta päivästä neitieni kanssa. Lapset kun ovat kuulemma elämän suola.

Vårt land, vårt land

Vårt Fosterland

Ljud högt o dyra ord

Ej lyfts en höjd mot himlens rand

Ej sänks en dal ej sköljs en strand

Mer älskad än vår bygd i nord

Än våra fäders jord

Oi maamme Suomi synnyinmaa

Soi sana kultainen

Ei laaksoa, ei kukkulaa

Ei vettä, rantaa rakkaampaa

Kuin kotimaa tää pohjoinen

Maa kallis isien

Suomi Finland 6.12.1917

Piti vaan lisätä että Melindan ja Nathalien nuket ovat kohta 91 vuotiaita kanss, heidän synttäreitä kun vietetään päivittäin... Paljon Onnea vaan...

Shoulda, woulda, coulda

2008-12-03T22:04:00.002+02:00

Oon joskus miettinyt "entä jos.." scenariota, millaiselta elämä nyt näyttäisi?

Elämässä kun on joko tehnyt valinnat itse tai joku toinen on tehnyt valinnat puolestasi, esimerkiksi jos perheeni ei olisi ikinä muuttanut Helsingistä pois niin millainen elämäni nyt olisi? Ja tärkeintä kuka olisin. Olisinko kuitenkin läpikäynyt kiusaamishelvetin koulussa joka johti suoraan tähän veemäiseen syömishäiriöön joka nakertaa sieluani joka päivä. Olisiko vanhempani eronneet ja aiheuttaneet elinikäiset vammat minulle kun tulee parisuhteisiin.
Entä jos en olisi avannut suutani silloin elokuussa 2003 missä olisin nyt? Tai, jos en olisi kertonut eksälleni että tiedän hänen pettämisestään, missä olisimme nyt?

Tuskallisinta eron jälkeisessä elämässä on ollut itsetutkiskelu, syiden ja seurausten etsiminen ja se on kuin Pandoran lipasto sieltä vaan pulppuaa lisää ja lisää tietoa, tietoa joka lisää tuskaa.

Minulla on ollut kolme suhdetta, joista yksi oli oikeeta rakkautta, sellaista mistä jokainen haaveilee, suhde jonka kuvittelin kestävän läpi ikuisuuden. Niin ei toki käynyt. Käteen jäi epäusko, kaksi lasta, murtunut ego ja sydän ja tieto siitä etten ikinä kelpaa. Nyt suojamuurit on niin korkeat että pelkään kaikkia.

Yksinään sairastaminen on ihan hanurista, eikä asiaa helpota että eksä oli kerrankin yhteistyökykyinen, ystävällinen ja huomaavainen, ihan niin kuin me joskus oltiin. Asiaa ei tietty auta se että mulla on lapsiani kova ikävä ja sen myötä myös ikävä perhettäni joka menehtyi aivan liian aikasin.
Elänkö väärällä vuosituhannella tai väärässä kulttuurissa? Olenko vääränlainen kun haluaisin niin kovasti uskoa perheeseen ja monogamiaan, rakkauteen joka kävelee piikkilankaakin pitkin selviytyäkseen tuiskeesta ja tuulesta. Minusta on tullut kyyninen itseinhon partaalla heiluva ihminen. Mun lapsilta ja multa riistettiin perhe. Mä jouduin hautaamaan jo toisen perheeni, minulla on selvästikin huono vaikutus perheisiin.

Milloin se kaipuu loppuu, ja tapaanko vielä ikinä jonkun joka elää samassa haavemaailmassa kuin minä?

-RIP FAMILY *2-

Joitakin sanoja ei voi ikinä lausua kun aikaa on kulunut liikaa. Ikävä vaivaa enkä ikinä pysty päästämään otettani kokonaan. Varjojen tapaan muistot kulkevat kanssani, kunnes minun valoni sammuu.

Who´s making me chickensoup?

2008-12-02T19:17:00.002+02:00

Flunssa on sellainen pieni pirulainen ja virukset on sellaisia että ne takertuu tyttäreihini, sitten tuon tyttäreni kotiin ja virukset tarttuvat kotiini ja loppujen lopuksi minuun. Ja kun yksi väsynyt äiti yskii verta niin ei hirveesti naurata.
Olen siis saikulla, äsken mittasin kuumetta ja olo on kuin maantien jyrän alle jäännyt.
Great.
No koska joskus pitäisi voida sanoa jotain positiivista x-factorista niin hän haki lapset mukisematta kun vilauttelin sitä että jos en parane niin joudun sairaalaan.
Joten tänä iltana täällä häärää minä, vaniljajäätelöä (kylmä tuntuu hyvältä kurkussa) ja kaikki kuusi sesonkia sex& city:stä tosin aloitan viidennen kauden jo kohta.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa bilettämään, oli ihan kivaa, se on vaan niin huonosti että juhlat tuppaa muistuttamaan siitä ettei mulla ole ketään jonka kättä pidellä, tosin sairaudet muistuttaa siitä ettei mulla ole ketään täällä säälimässä mua.

Mutta, hyvää orastavaa joulukuuta, lumet suli mutta hey, kyll tää tästä.

Päätä seinään ja nyrkki suuhun

2008-11-21T19:03:00.004+02:00

Joskus tulee sellaisia päiviä että oksat pois. Tänään oli sellainen, alku oli vielä siedettävä aikaisesta herätyksestä huolimatta, juttelin äitini kanssa puhelimessa ja päätettiin että tammikuussa viedään tytöt Tukholmaan Astrid Lindgrenin satumaailmaan joka on interaktiivinen satupuisto ja ollaan yötä Tukholmassa ja shoppailaan, ja mä oikeesti odotan sitä jo, siitä tulee hauskaa, Melindakin oli todella innoissaan kuin kerroin ja papukaija Nathalie siinä vieressä tajuamatta mistä me puhuttiin.

Mutta Nathalien silmä rähmisi ja jouduin viemään lääkärille jossa saatiin jonottaa 1½ tuntia, minulla oli migreenikohtaus päällä ja minun olisi pitänyt olla klo 17 kotona vastaanottamassa yks paketti, ja kun yritin soittaa sinne niin akku loppus. Tyypillistä.

Noh voin raportoida että mun eksä oli kerrankin ripeä ja avulias ja maksoi tyttäremme lääkkeet heti kun pyysin rahaa, en viitsi ihan aploodeja antaa mutta kiitollinen olen, niin varmaan Nathaliekin tosin pelkään jo lääkkeiden laittamista, se huuto tulee olemaan korvia hivelevää, tai sitten ei.

Melinda odottaa hirveesti muuttoa, ja suunnittelee jo kaikenlaista, nukelle tuplarattaita ja sitä sun tätä, muutamme siis pienempään ja tuplarattaita joulupukki ei tule tuomaan vaikka neiti seisoisi päällään. Mutta kun kysyin minne me ne tuplat laitetaan vaihtoehtoja löytys montakin:

- Annetaan Nathalien nukenrattaat pois (Nathaliella on nuken sateenvarjo rattaat eli ei vie hirveesti tilaa)

- No laitetaan ne jonnekin.

Olen myös selittänyt että Nathalien synttärit vietetään tässä ns vanhassa kodissa ja Melindan sitt uudessa joten pari päivää sitten selitys oli tämä:

- Nathalie täytetään vanhassa kodissa ja mut täytetään uudessa..

Melinda jutteli myös isällensä tässä menneellä viikolla;

- Isi, äiti tarttee myssyn kun sillä paleli varpaat.

Mutta päivän paras on Nathalie joka kimpaantuu pahastikin jos häntä sanoo prinsessaksi:

- Eeei, Tli apina, äidin apina.

Ja hän oli tarhatädille vastannut kun tarhatäti kysyi jos Nathalie on hänen kurpitsa:

- Ei, porkkana.

Tänään kun lähdettiin niin Nathalie vilkutti kyseiselle tarhatädille;
-Hei hei porkkana. (mojot =morot)

Jos Nathalieta sanoo isoksi tytöksi niin hän ottaa mutrusuun esille ja sanoo melkein itkien:

- Tli Liten (Tli pieni)...

Kyllä rakkaani olet vielä pieni aivan kuten isosiskosikin.

Tässä on Tli liten...

Let it snow

2008-11-20T22:59:00.008+02:00

Tässä kuvassa on joku henkimaailman otus en tajua mistä toi savu tuli, en polttanut enkä mitään muutakaan kuvanottohetkellä eikä lähettyvillä ollut mitään... o_O outoa...

Tyttäreni seisoi eilen pihalla katsoen taivasta kohti ja näin he huusivat.

- Kiltti säämies anna meille lunta! (Melinda)

-Nöö, nöö, nöö (snö=lunta) (Nathalie)

Aamulla mut herätettiin iloisilla huudoilla:
-Mamma, mamma on tullut lunta! (Melinda)

- Nöö, nöö, nöö (Nathalie)

Tyttöjen tarhassa oli tänään 30v juhlat ja tytöt esiintyi muiden lasten kanssa ja ai että oli mukavaa.

Nathalie halaili yhden pojan kanssa jota hän sanoo poikaystäväkseen (oon ihan varma että on ottanut oppia isosiskoltaan näissä poika-asioissa).

Minäkin olen miettinyt asioita enkä aio enää pelätä mitä tulevaisuus tuo, eihän se murehtimalla parane ja mun on vaan uskallettava hypätä ja antaa rakkaudelle mahdollisuus eli siitä vaan pojat hakemaan ;)

oon melkein yhtä nätti kuin tyttäreni, himpun verran vanhempi vaan :D

Haavoittuneisuus ja pelko

2008-11-16T20:05:00.002+02:00

Nathalie on ollut kipeenä joku tulehdus, huomenna jatketaan arkea taas, eikä minua huvittaisi. Olen sellaisessa välitilassa nyt, en tiedä jos jaksan opiskella alaa jota opiskelen vaan haluaisin ehkä vaihtaa, mutta se on liian riskialtista nyt ja voin tuhota perheeni jos sen teen.

Tänään iski sellainen yksinäisyyden tunne, tunne joka ei ole vaivannut aikasemmin koska olen pitänyt elämääni niin hyvänä ihan vaan mä ja tytöt mutta nyt olen alkanut kaipaamaan jotakuta rinnalleni, jotakuta joka pitäisi hyvänä, jotakuta jota rakastaa ja ajatella sekä jakaa arjen ilot ja surut. Olen kai elännyt jossain optimistisessa kuplassa jossa vaan olen luottanut siihen että kyllä se amor vielä iskee joskus mutta tyhmänä tein facebookissa testin joka sanoi että tulen olemaan ikisinkku. En ole tyhmä, tiedän että ne testit on huuhaata, mutta kuitenkin, se iski arkaan paikkaan.

Minulla on niin paljon asioita joista olla epävarma, olen nuori ja mulla on kaks lasta ja rajoitettu määrä vapaa-aikaa, ja ulkonäköpaineet on mielettömät, tää syömishäiriö tuhoaa minut hiljalleen. Mutta suurin pelko on että rakastun, suhde tuntuu hyvältä, muutamme yhteen ja sitten se riistetään multa taas, perhe tai se illuusio siitä. Olen koko illan puntaroinut yhtä tekstiviestiä pitäisikö se lähettää vai nolanko itseni täysin jos otan yhteyttä tyyppiin joka on osoittanut mielenkiintoansa mutta emme ole tavanneet? Pitäisikö kertoa hänelle miten pelkään, ja miten hauras olen. En tiedä jos kestän toista menetystä enää.

Miksi elämä on joskus niin vaikeaa?

dårar och döfinkar

2008-11-08T14:43:00.003+02:00

Igår blev det lite onödigt konkret det här med skolvåld i Finland. Min skola, min enhet blev tömd av polisen, idag är skolan stängd. Det hade hittats hotfulla texter på internet.
Ingen vet om de va på skämt eller inte, men det jag vet är att jag blev rädd, skräckslagen och det känns inte alls trevligt att gå till skolan mer.

Idag stannade vi hemma, Nathalie såg så ynklig och snuvig ut så jag tänkte screw it, vi blir hemma, vi e ändå för lite tillsammans och med tanke i vilken spiral av skräck jag föll in i igår så kan familjens närvaro vara en ganska bra idé.

På kvällen måste vi dock ut, vi ska o bowla med min klass... men annars så ska vi bara mysa och njuta av att vara tillsammans i höstrusket var människor som inte mår bra hotar människor med döden.

Nu är det dags för oss att krama varandra♥

Suhdekiemuroita a´la Melinda

2008-11-07T18:54:00.002+02:00

Viime aikoina tämä rakas tyttäreni on puhunut, puhunut ja puhunut, koska logiikka toimii meillä eri tavalla niin olen saanut jopa nauraa.

Tänään käveltiin tarhasta ja jalkakäytävään oli maalattu ukko joka pitää lasta kädestä, Melinda pysähtyi tutkimaan kuvaa;

- Kato äiti, tässä on tyttö joka pitää isäänsä kädestä eikä niillä ole vaatteita päällä.

Hesen ohi käveltiin kanss, ikkunassa oli mainos Niko lentäjän poika leffakrääsää tarjolla sille joka ostaa lastenaterian, Melinda innostui;

- Mamma, kato tossa on Miko lentäjän poika, mä olin isän kanssa katsomassa sen isolta telkkarilta. (elokuvissa)

Paras oli toki kun Melinda alkoi selvitellä suhteitaan poikiin (Help, tuleeks tämä jo??)

Tarhassa on yks poika jonka kanssa Melinda leikkii koko ajan, hän kertoi että tämä poika (sanotaan vaikka Villeksi) on hänen poikaystävä jonka kanssa hän pussailee mutta hänellä on myös yhden minun kaverin poika (sanotaan vaikka Kalleksi) jonka kanssa hän kuulemma kanss pussailee, joten kysyin miten tämä yhtälö toimii;

- No, kun mä oon Turussa niin pussaillen Villen kanssa ja kun meen mofin luo niin pussaillen Kallen kanssa.

(D'oh!)

Huomenna tämä äiti lähtee lomailemaan kotikonnuilleen.... *jee*

Nextiä Suomeen

2008-11-04T19:06:00.002+02:00

Minä rakastan Next:in vaatteita, näitä ihanuuksia hamstraan äitini luona niin lapsilleni kuin itselleni. Koska Next on avannut verkkokauppa mahdollisuuden muihinkin Euroopan maihin niin haluan toki tämän mahdollisuuden Suomeenkin. Eli tein adressin. Eli käykää allekirjoittamassa NYT!

Tässä sivistystä teille jotka ette tunne Nextiä ja tässä linkki adressiin, käykää allekirjoittamassa ja käskekää kavereitanne allekirjoittamaan kanss.

Yleissivistystä kolme vuotiaan tyyliin

2008-11-02T12:35:00.002+02:00

Istuttiin tyttöjen kanssa syömässä juuri, tytöillä on molemmilla kova kiinnostus Muumeja ja Peppi Pitkätossua kohtaan ja nämä kyseiset dvd:t pyörivät koko ajan meillä. Noh Melindalla on kova kyselyikä jonka mukana hän mielellään jakaa tietoa myös muille ja kommentoi K A I K K E A joten jaan teidän kanssa nyt vähän tätä yleissivistystä.

-Mamma, tarhassa on monta tätiä. Mä en osaa kaikkien nimiä, mutta ne tietää että mä olen Melinda.

- Mamma, tarhassa on kellari ja siellä istuu sellainen böö mies. (olivat käyneet Halloweenin kunniaksi tarhan kellarissa kauhukävelyllä ja siellä oli ollu joku pehmo jota painamalla tuli bööö ääni).

- Mamma, kaikki ihmiset asuu kotonaan, paitsi ne joilla ei ole kotia, meillä on koti ja siellä asuu Nathalie, Mamma ja Melinda, isä asuu Salossa ja mofi Tammisaaressa, missä se fammu ja faffa asui?
-Minä, Kemiössä (Kimito)
-Melinda, aah, Kimmossa. Kohta me asutaan uudessa kodissa jossa on sininen katto ja punaiset lattiat (ei todellakaan tule olemaan.)

-Mamma, Pepin kavereiden nimet on Tommy ja Annika, ja se hevonen on Lilla Gubben ja se apina on Hej Nilsson. (Herr Nilsson)

- Mamma, Nathalie ei osaa sanoa kjäckbjöd (näkkileipää, knäckebröd, ei osaa muuten Melindakaan, Nathalien versio on töttöröö.)

- Mamma, Muumimammalla on vaan esiliina, ei paitaa eikä hametta, paleeleeko muumimamman häntä?

- Mamma, Ovilerillä (Oliver heidän serkku) on vauva, vauva on pieni. Mä oon jo iso.

- Mamma, mä syön maitoa.

-Mamma, Missä se Haisuli oikein asuu?
-Minä, muumimaailmassa.
- Ai siellä sinisessä talossa.
-Minä: Ei kun sillä on oma koti.
- Aijaa se on varmaan keltainen se koti.

-Mamma, isän luo mennään isän autolla, mofin luo mennään junalla ja mummin luo lentokoneella, minne me mentiin laivalla?
-Minä: Ahvenanmaalle, mökille.
- Aah siellähän me tiskattiin käsin.

-Mamma, sitt kun musta tulee yhtä iso kuin isästä niin osaan sanoa "äjjä" (ärrä).

- Mamma, sinulla ja isällä on isot mahat, mulla ja Nathaliella on pienet. (Äärimmäistä totuutta)

- Mamma, suihkussa voi vain nauraa. (tämä koska ennen meillä huudettiin suihkussa kurkku suorana)

-Mamma, mä oon iso tyttö ja osaan pukea itseni, Nathalie on pieni mutta ei vauva.

-Mamma, Missä Pippin isä ja äiti asuu?
Minä: en tiedä.
-Aah ne asuu siellä meressä.

Näitä tulee koko ajan.

Lost: Control

2008-10-25T19:27:00.003+03:00

In a place far far away everybody´s happy, there´s no sorrow, no pain.

But this is the real world and the aching stays.

It all went dark and I lost my sense of reality.

I went down with the suction to this cold dark place.

It felt good for a short while.

Now the buttons open and I wonder why.

How come it was me who fell into this hole.

How come I stayed there for so long.

I suppose I like the darkness.

It´s safe.

But now´s the time to break free.

No more darkness only light.

No more shame, no more hate.

Only a life, only a chance

Only a moment to change.

Taking it, never easy.

But I will.

And I believe that a year from now

I´m free from this burden.

I´m free from the pain.

The buttons will stay closed.

Cause that´s who I am.

Once bed was a place to sleep in,

Now it´s something larger than life.

Hiljaisuus

2008-10-20T18:54:00.004+03:00

On outoa olla kotona, hiljaisuudessa, lapset on isovanhempiensa luona ja mä voin mennä suihkuun milloin haluan, voin katsoa telkkaria ja syödä samalla, voin istua netissä niin kauan kun haluan, nauttia siitä etten tarvitse selvitellä riitoja. Life´s good.

Viikonloppu meni tosi kivasti, siskoni tuli myös isäni luokse ja saimme ikäänkuin perhetapaamisen joka sujui maanmainiosti, lauantaina käytiin koko porukka Espoon Ikeassa (minun lapset ne siellä veti herneitä nenään ja huusi ja valitti).. Olen päättänyt minkä keittiön haluan kun muutamme, Ikean Faktum Ädel, raikas ja tyylikäs, vähän niin kuin minä (haha).

Sain uuvuttavan koulutyön valmiiksi sunnuntaina ja tänään olen viettänyt päivän Yläneellä lasten leffaleirillä, huomenna taas uudestaan kuvauksiin. On mukavaa olla osa voimaannuttamista, termi johon olen hullaantunut en välttämättä sanaan vaan sen tarkoitukseen. Itse koin voimaannuttamisen eron jälkeen kun nousin masennuksestani ja aloin rakastamaan elämääni, olen umpirakastunut siihen.

Nyt oon sopivasti väsynyt, kattelen telkkaria hetken, juttelen skypen kautta äitini kanssa ja menen nukkumaan, joskus on hyvä vaan löhöillä ja olla, ilman lapsia, ilman ääntä, ilman stressiä.

Kuvat: lapseni nukkuvat, Melinda nukahti autoon Kyproksella aika mielenkiintoiseen asentoon, ja Nathalie simahti rattaisiin vappuna ja kaikki äidit varmaan tietää että lapset ovat aina ihania kun he nukkuvat vaikka olisivat olleet tosi raivostuttavia aikasemmin hereillä ollessaan...

Haaste ja muuta porinaa

2008-10-16T17:54:00.007+03:00

Uun kävi haastamassa minut joten tartun haasteeseen elikkäs näin:

~Viisi asiaa pakastimessani~

*Kalapuikkoja

*Punaisia viinimarjoja

*Kasvissekoitusta

*Kanansuikaleita

*Leipää

~Viisi asiaa vaatekomerossa~

*Matkalaukku

*Vaatteita

*Kenkiä

*Koruja

*Peili

~Viisi asiaa autossasi~

*Minulla ei ole autoa*

Silloin kun oli niin siinä oli

*cd-levyjä

*turvaistuimet

*Joku lelu

*parkkikiekko

*taskulamppu

~Viisi asiaa käsilaukussasi~

*Lompakko

*Kännykkä

*Kotiavaimet

*Allakka

*Nenäliinoja

Minä haastan: Meriheinän ja Tähtiksen

Nyt jatketaan jaarittelulla...

Melinda oli eilen elokuvissa isänsä kanssa ja tuli kotiin silmät loistaen innosta kertoen että hampurilaisilla oltiin käyty ja elokuvissa, ja äiti ei voinut muuta kuin hymyillä lapsensa onnelle. Mulla ja Nathaliella oli myös hyvä päivä, leikittiin duploilla, syötiin ananasta purkista ja katsottiin niin pikkukakkonen kuin fst:n Buu klubbenia jossa pelättiin Bärtiliä ihan hirveesti (tämä on ihminen joka on pukeutunut lammaspukuun ja hänellä on mm hirvi kaveri ja harakka kaveri ja ovat kyllä ymmärrettävästi pelottavia).

Tänään kävin Stockmannilla ostamassa Reimatecin talveksi Melindalle, muta ja vaaleanpunainen, nyt häneltä puuttuu enää käsineet ja myssy niin talvi saa tulla. Nathalie kaipaa tosin vielä haalaria ja käsineet, ehkä kengät myöhemmässä vaiheessa kun voipi olla että kaveriltani lainatut gore texit ovat liian pienet pian. Mutta jotta Nathalie ei jäisi ihan ilman niin hän sai Kivat merkkisen kypärämyssyn joka on tosi söpö.

Mutta nyt vaipanvaihtoon... Ja huomenna Tammisaareen.

Hömppää ja vähän muuta

2008-10-14T22:04:00.003+03:00

Aloitetaan hömpällä, löysin blogeja lukiessani tämän listan asioista mitä kotonani on houttenin blogista

[ ] akvaario
[x] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[ ] autotalli
[x] digiboxi
[x] digikamera
[x] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[ ] henkilöauto
[x] hiirimatto
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[ ] ilmakiharrin
[ ] ilmakitara
[ ] ilmankostutin
[x] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[ ] kahvipannu
[ ] kannettava dvd
[x] kannettava tietokone
[ ] keittiövaaka
[x] kenkäteline
[ ] kerrossänky (kohta on muuten)
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[ ] kotiparturi
[ ] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[ ] kuisti
[x] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja
[ ] kuntolaitteita
[x] kylpytakki
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[ ] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] lemmikkieläin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[ ] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[x] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin
[ ] navigaattori
[ ] oma ranta
[ ] omakotitalo
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[ ] partakone
[x] parisänky
[x] parveke
[ ] pelikone
[x] polkupyörä
[x] polttava cd-asema
[ ] porakone
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[ ] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[ ] rullaluistimet
[ ] salarakas
[ ] sauna
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] skanneri
[ ] suihkulähde
[ ] sukset
[x] suoristusrauta hiuksille
[ ] sykemittari
[x] sähköhammasharja
[x] sähkövatkain
[ ] sälekaihtimet
[ ] takka
[ ] taulutelevisio
[ ] tauti
[ ] teepannu
[ ] tekohampaat
[x] tietokonepöytä
[ ] traktori
[x] tulostin joka ei toimi
[ ] uima-allas
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[ ] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[x] vhs-videonauhuri
[ ] videokamera
[x] viinaa on varmaan aina ollu harvemmin tulee maisteltuu
[x] villamatto
[ ] vohvelirauta
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva
[x] web-kamera
[x] wokki-pannu
[x] yleiskone
[ ] yläkerta

Ja kun hömppäosuus on selvitetty niin jatketaan vakavemmilla asioilla. Kuten sillä että olen joutunut rahapulan takia manikyroimaan omia kynsiäni, tosin ystävieni mukaan sitä ei uskois josta voimme päätellä että joko olen todella taitava tai ystäväni eivät halua pahoittaa mieltäni.

Liikaa rautoja tulessa ja alkaa tämä mamma olemaan ihan loppu ja puhki, lähdetään viikonlopuksi isäni luo että saan vähän työrauhaa kun kirjoitan raporttia jonka pitää olla tiistaina opettajan pöydällä, ja koska menen töihin voimaannuttaviin leffapajoihin maanantai-tiistai niin se pitää ehdottomasti saada valmiiksi sunnuntaina viimeistään.

Huomenna eksä vie Melindan elokuviin, ja ai että Melinda odottaa sitä, hän halusi että hänen kynnet leikataan ja lakataan, hiukset pitää huomenna laittaa hienoksi ja ehdottomasti kuulemma mekko päälle tarhaan huomenna, huheijaa, on tainnu tyttö oppia äidiltänsä. Eli mä ja Nathalie vietetään huomenna laatuaikaa keskenämme, luultavasti istun lattialla ja katselen ihaillen Nathalien iloa kun muumit pyörii ponitalon tanssilattialla.

Tänään tytöt leikkivät tarhaa, ja Melinda ilmoitti haluavansa isona tarhatädiksi, mikä on mielestäni tosi mukavaa, varsinkin kun se oli myös mun unelma-ammatti pienenä tyttönä enkä minä pitkälle sieltä päässyt kun kerta kasvatustieteitä nytkin luen. Mutta hauskinta tässä tarhaleikissä oli että olkkari ja tyttöjen huone oli off limits minulle mikä sinällään oli aika hankalaa koska keittiöön pääsee vaan olkkarin kautta, ja kun astuin maagisen rajan yli, Melinda ja Nathalie huusi, mene pois, mene nukkumaan, tänne ei saa tulla. No minä päätin että piupau mähän liikun kodissani miten mulle sopii ja lopuksi minulle jopa annettiin titteli "outo täti joka kävelee tarhanpihalla" mahtaakohan heillä olla sellainen omassakin tarhassa?
No ainakin leikin perusteella niin Melinda ja Nathalie viihtyvät tarhassa ja pitävät sen tarjoamista virikkeistä, ja se on hyvä juttu.

Mutta huomenissa on aikainen herätys kun pitää ehtiä 07.10 bussilla (enää pari kuukautta tätä bussien kanssa sumplimista)... ja jos Melinda tahtoo niin fiiniksi niin mehän herätään aivan liian aikasin.
Ja kuvassa mun prinsessat, siskoni lakkiaisissa ♥

Äiti, miksi sulla ei ole vauvaa?

2008-10-10T20:01:00.003+03:00

Näin kuului kysymys kun Melinda 3½ v tänä iltana meni nukkumaan. Selitin ettei äiti yksin voi saada vauvaa kun ei ole isää vauvalle. Johon ratkaisuksi tarjottiin hänen isää ja isoisää.

Menin vähän puihin, en itse ole miettinyt sinkkuuttani pahana asiana enkä edes välttämättä halua lisää lapsia. Mutta Melinda on nyt vahvasti sitä mieltä että äidin pitäisi pussailla jonkun pojan kanssa ja sitten vielä saada monta vauvaa.

Äiti kun itse on sitä mieltä että elämä on just mallillaan nyt. Tosin äiti pelkää vielä uusia suhteita ja kokoaa vielä itsensä liittäen mukaan sen viimeisen palan joka on vielä kadoksissa, ehkä sitten joskus kun tapaan jonkun joka oikeesti on kiinnostunut ja osoittaa olevansa mun ja tyttöjen huomion arvoinen.

Muutto edessä, muutetaan kaksioon ihan aurajoen rantaan, nyt on vaan koko kämpän perusremppa edessä, lattiasta kattoon, jokaikinen huone, ihanaa... kohta tää blogi muuttuu sisustusaiheiseksi :D

Ja kuvissa on tietty mun tytöt, ekassa Melinda 1kk vanha nimiäisissään, ja toisessa Nathalie 1 pvä vanha synnärillä.

Jag är ett pussel

2008-10-05T17:10:00.003+03:00

Det insåg jag för en tid sedan att jag är ett pussel. Då jag separerade för 1½ år sedan så gick jag sönder och alla mina bitar splittrades hit och dit, fastän jag inte ens var hel då. Så nu under de senaste året har jag jagat mina bitar för att pussla ihop mig själv. Jag har hittat de flesta bitarna, en bit saknas ännu, före de så är jag inte redo att stiga ut i världen och motta alla besvikelser och glädjen som väntar mig, fastän jag hur skulle vilja, att hitta den sista biten kommer vara det svåraste för den tappade jag bort för flere år sedan och jag vet inte var jag skall leta, men jag har hjälp.

Idag var jag och flickorna ute en stund, efter det hade vi picknick på vardagsrumsgolvet, vi är trötta på varann, på vädret och brist på stimuli. Tack o lov så e de måndag imorgon.

Muuttokuume

2008-09-28T23:13:00.007+03:00

Mä oon asunut suurimman osan elämästäni samassa omakotitalossa Tammisaaressa, josta perheeni muutti rivariin vuonna 2003, ja näin ollen asuin rivarissa 1½ vuotta, välillä ajan vanhan kotitaloni ohi, mutta haikeus ei iske, muistot on mulla sydämessä minne ikinä menenkin. Muutin yhteen eksäni kanssa kaksioon Tammisaaressa heti ylioppilas lakin saatuani ja sieltä matka jatkui Turkuun, koska Melinda syntyi noin 9kk sen muuton jälkeen niin muutimme isompaan ja siellä asuimme yhdessä vajaa 2 vuotta ennenkuin laitettiin lusikat jakoon ja muutin tyttöjen kanssa kolmioon kaupungin ulkopuolelle. Ja nyt kaipaan muutosta taas, haluan kaupunkiin, en jaksa bussien kanssa sumplimista koko ajan, en vaan jaksa. Joten olen alkanut pläräilemään vuokrattavana ilmoja, samaan aikaan mulla on iskenyt hirveä muutosvimma yleensäkin, haaveilen siitä että saan kaikki rojut pois nurkista, ja uutta tilalle, en halua mitään isoa asuntoa, kaksio riittäisi tämä 79m2 on liian iso, en saa siitä otetta, haluan kaksion joka on raikas mutta kompakti, paikka joka olisi moderni ja tarpeeksi iso mulle ja tytöille. Ärsyttävää kun kaikki asunnot jotka kelpuuttaisin menee nenän alta ja ne joihin ehtisin vielä niin näyttö on vasta lokakuun puolella ja muutto venyy joulukuulle. Olen myös miettinyt äitini asuntoa, Äidilläni on 51m2 kaksio aurajoen rannassa, kävelyetäisyydellä kaupungista, remppakohde mutta mietin, mahduttaisko me sinne tyttöjen kanssa? Vuokra olisi mitäänsanomaton ja remppaus olisi varmaan mahdollista, niin lähelle omaa kotia en ole vielä päässyt ikinä, tosin sekin aika koittanee jossain vaiheessa.

Mä haluun muuttaa nyt nyt nyt...

Eksäkin on taas ilmaantunut, oli kuukauden harharetkellä kavereidensa kanssa ameriikoissa, hän haki tytöt eilen ja toi tänä iltana kotiin hakeakseen heidät huomenna tarhasta taas... No mä saan vapaa aikaa, aattelin mennä jumppaan (juu luitte oikein, j u m p p a a n )

Nyt varmaan pitäis mennä nukkumaan...

Eilen vähän kokeilin uutta meikkikikkaa...

Ja näin nättejä oltiin systerin kanssa
viime viikonloppuna :p

and then there was more death

2008-09-23T21:52:00.002+03:00

På sistone har min bloggtext saknat den lättsinnighet jag ursprungligen skapade den för, men idag skedde något som den framväxande samhällspedagogen samt mamman i mig inte kan ignorera.
Idag dog 10 oskyldiga människor i ett skottdrama i en yrkeshögskola i Kauhajoki, Finland, inte ens ett år sedan den hemska skolmassakern i Jokela i november 2007 då 8 oskyldiga miste sitt liv. Vart är mitt hemland på väg? Vad har hänt åt de unga, vansinnesdåd en efter en, knivhuggningar, skolskjutningar, vi lever i vilda västern och varför?
Vågar man mera som förälder låta sina barn gå till skolan, eller behöver man fundera om. Vågar jag bli samhällspedagog?
I Finland lyftes vapenlagarna fram, snälla nån är det just det vi skall fokusera oss på just nu? Vapenlagarna betyder ingenting om en ung vill skada, det finns köksknivar, egengjorda bomber och vapen på svarta marknaden, skada kan de nog.
Hur skulle det vara med en titt mellan öronen på de unga? I Åbo arbetar enbart en skolkurator på 4-5 skolor dvs han har inte resurser att nå alla, han har inte tid att ha ett utvecklingssamtal med de unga på hans skolor, VI BEHÖVER MERA SKOLKURATORER!!!!
Vi föräldrar måste ta hand om våra barn, ge dem trygghet, uppmuntran, gränser och tillit, vi måste kunna medge när vårt barn inte mår bra vi måste reagera tidigare som ett samhälle på dessa rop på hjälp.

I detta fall har polisen kritiserats, eftersom gärningsmannen blev inkallad för förhör igår gällande filmerna han postat på youtube, snacka inte bullshit, klart att polisen inte kunde arrestera honom, han hade inget gjort då ännu, dessvärre misstänker jag att detta förhör gjort gärningsmannen rädd för att hans vapen skulle tas ifrån honom så han slog till idag, kanske han hade tänkt vänta tills årsdagen för Jokela, vem vet.
Det vi säkert vet är att det måste ha slagit slint för den 22 åriga gärningsmannen och 10 oskyldiga människor miste sitt liv som en följd av det.
Jag skyller på vår regering, vi behöver större satsning på mentalvården, förebyggande mental- och ungdomsvård, vi behöver veta att våra unga får hjälp i tid. O lyft nu fan annamma lönerna för dessa arbetare, vi börjar ju snart ha livet som insats.

Så ikväll tände jag igen ljus, 10 stycken för alla de oskyldiga som miste livet, mina tankar går ut till deras familjer och vänner samt till gärningsmannens familj, de miste även en av de sina idag.

Vaikka alunperin ajattelinkin että blogini olisi tarkoitettu elämän helpoille asioille, niin kuolema on asia josta on myös tärkeää puhua. Eilen yksi tuttava löydettiin kuolleena merestä, ja tänään 10 viatonta henkeä menetettiin koska mielivaltainen nuori mies avasi tulen ammattikorkeakoulussa Kauhajoella vajaa vuosi Jokelan koulusurmien jälkeen jossa 8 viatonta menetti henkensä. Voimme siis kyseenalaistaa turvallisuutemme, kesän aikana olemme saanneet lukea erilaisista puukotuksista ja muusta väkivallasta. Mitä nuoria oikein vaivaa?

Itse äitinä ja tulevana yhteisöpedagogina pelottaa, uskallanko antaa lasteni mennä kouluun, uskallanko minä olla töissä nuorten kanssa? Ja miksi näin tapahtuu?

Tapahtuma on kirvoittanut keskustelua aselakista, mikä on mun mielestä toisarvoinen keskusteluaihe, jos joku haluaa toista satuttaa niin mikään aseenkantolupa ei sitä estä. Enemmänkin toivoisin että huomio kiinnitettäisiin ehkäisevään hoitoon ja mielenterveyspalveluihin. Me vanhemmat, meidän pitäisi muuttaa asennettamme lapsiamme kohtaan, emme ole heidän kavereita vaan kasvattajia, antakaamme lapsillemme rakkautta, huomiota, kannustusta, rajoja ja itseluottamusta, näin kasvatamme heistä fiksuja aikuisia jotka eivät ala ampumaan koulukavereitansa.
Turussa ruotsinkielisiä kouluja on 4-5 (2 ala-astetta, ylä-aste, lukio, amis) näissä kaikissa on sama kuraattori, eli hänellä ei ole resursseja keskustella jokaisen nuoren kanssa, mikä mielestäni olisi sopivaa, keskustelu jokaisen kanssa ainakin kerran vuodessa, TARVITSEMME LISÄÄ KOULUKURAATTOREJA!!!!!

Tapahtumien yhteydessä on myös nostettu esille poliisin toiminta koska tekijä oli eilen kuulusteluissa youtube pätkän takia, eihän häntä voitu pidättää koska rikosta ei ollut tapahtunut, luulen tosin että kuulustelu laukaisi ampumavälikohtauksen, epäilen itse että teko oli määrä toteuttaa Jokelan vuosipäivänä mutta pelko siitä että ase takavarikoidaan sai tekijän siirtymään tekoihin jo.

Sytytin tänään 10 kynttilää viattomien uhrien kunniaksi, ajatukseni menevät uhrien ystäville ja omaisille kuin myös tekijän omaisille, hekin menettivät yhden heistä.

Rauhaa ja rakkautta kaikille ♥ Fred och kärlek åt er alla

Vem kan dö?

2008-09-22T22:26:00.003+03:00

En händelse som började ockupera min tanke på fredagen har skett, en kille, ett år äldre än jag, som studerar i samma skola som jag på en annan linje, i en annan stad försvann den 9 september.
Idag hittades han död i havet i Vasa.
Så varför bryr jag mig? Människor dör hela tiden.
Jag visste vem han var, kände är att överdriva, han var i min skolas styrelse, jag spenderade en helg i sällskap med honom och flere andra på en tutorutbildning i maj, så jag har pratat med honom.
Ändå var det något som jag tyckte om i honom, troligen hans roliga presentation om hur det är att vara utbytesstuderande, hans engelska var superb och det var något sympatiskt sprudlande över honom, en kille med glimten i ögat helt enkelt.

Idag fick vi alltså sorgebud via e-post, flaggan hissades i halvstång och jag stannade upp för att tänka, livet är kort, ibland tas det ifrån en allt för fort, man måste ta vara på var dag, se till att man kommer ihåg att älska och förlåta för det är något vi alla vill överallt i världen förstod jag på en mångkulturalistisk sammankomst, fred och kärlek för oss vidare.

Mina tankar går ut till familjen som förlorat en av sina, mina tankar går ut till alla dem som kände den avlidne bättre.
Ikväll tände jag ett ljus, för enligt en tradition i nån kultur, minns inte vilken så behöver själen ljus för att hitta vägen fram, trots att jag inte är religiös av mig så tycker jag tanken är fin.

Vem kan dö?
Bara sluta att finnas till
Om man lämnat ett spår
i någons liv.
-Nordman

Vilken tur eller hur att vi föddes till kultur?

2008-09-17T20:31:00.006+03:00

För en gångs skull så tänker jag dra in politik i min blogg, för det är även ett dolt intresse jag har.
Så först vill jag påminna om att rösta i kommunalvalet!!! Sen vill jag fortsätta med att berätta att studerandekåren Novium vid yrkeshögskolan Novia tog mitt förslag om ett utskott för studerande föräldrar på allvar o rekrytering pågår till detta utskott. Härligt att få påverka.
Har även skrivit ett surt mail åt Jyrki Katainen om beskattningspolitiken i samband med boendeförälder och distansföräldern, för distansföräldern får skattelättnader men inte boende föräldern, vilket är O R Ä T T V I S T ! ! ! Jag vågar påstå att jag betalar mer underhåll för mina barn än vad mitt ex gör (fastän han betalar helt hyfsat) men anser att skattelättnaden skall komma åt båda föräldrarna eller slopas helt.
På lördagen tog jag del i en ytterst intressant debatt gällande ensamstående föräldrar och var "glad" att märka att jag definitivt inte är ensam om att känna att man inte räcker till alltid men jag tror att jag har enorma resurser i mig själv och det faktum att jag använder min hjärna, allt som oftast. Fastän jag började dagen med att tro att det var torsdag och var ytterst förvånad när resten av mina klasskamrater inte dök upp på utsatt tid vid utsatt plats fastän det var jag som var ett dygn i förväg - daaa!

Men över till mina politiska tankar, jag är förbluffad över att det finns politiker som strävar att komma in i kommunfullmäktige som anser att holocausten aldrig skedde!!! Ursäkta mig, men nu tänker jag använda ordet PUCKO, pucko, PUCKO! Jag besökte Auschwitz, Auscwitz-Birkenau, Sachsenhausen och Ravensbrück våren 2003 och kan med största allvar säga, det var verkligt, MYCKET verkligt. För övrigt anser jag också att all rasism borde slopas från politiska teser, vad vinner man på en högerextremistisk tes som mest förargar andra och får en att vilja skrika över hur intvinnade kortsynta blådårar denna värld bär. Okej det var kanske aningen kortsynt av mig att kalla dem blådårar, men jag anser att det inte är politiskt korrekt att blanda in rasism i politik, eller i något annat heller för den delen, om det känns att man vill slippa sina fördomar så rekommenderar jag varmt besök till ett levande bibliotek var man kan låna sin fördom, eller kanske en attityd förändring genom att resa till ett land var man själv är minoritetsbefolkning. Man kan vara stolt över sin kultur, men man skall aldrig trasha ner på en annan, för då blir Malin sur!!!!

Muistakaa äänestää kunnallisvaaleissa!!!

Fotona: Lustiga skrivfel jag fann på Cypern.
Kuvat: Hassuja kirjoitusvirheitä joita löysin Kyproksella

Pikkusisko

2008-09-16T18:40:00.003+03:00

Minulla on pikkusisko, hän on minua 4 vuotta nuorempi. Lapsena pidin häntä pääsääntöisesti rasittavana penskana. Mutta nyt, hän on jo aikuinen, opiskelija, fiksu ja mukava henkilö ja kaunis kuin mikä, hänen seurassa viihtyy vaikka olemmekin kovin erilaisia, mutta jotenkin se tieto että tiedämme toistemme elämän vaiheet ja historiat ja että välitämme toisistamme saa ainakin minut tuntemaan yhteenkuuluvuutta hänen kanssa, ja olen ylpeä hänestä.

Sydämeeni sattuu nyt, siskoni kertoi eilen että hän on eronnut poikaystävästään ja siskooni sattuu, sattuu niin pirusti. Ja vaikka en haluaisi sitä niin omat muistot omasta kivusta ja surusta muistuu mieleen ja se että tunnen avuttomuutta, siskoni on monta sata kilsaa luotani en voi mennä halamaan häntä enkä kertoa että välitän muuta kuin puhelimen välityksellä.

Onneksi sain järjestettyy lapsenvahdin viikonlopulle ja lähden perjantaina siskoni luokse, halamaan lujaa ja kertomaan että kyllä ne asiat järjestyy ja että hän on minulle todella todella rakas.Kuvassa meidän perheen pikkusisko eli Nathalie, taisi olla aika suuttunut mulle jostakin, mutta näin pahalta mustakin tuntuu juuri nyt.
Vi tänker hela familjen på dig "mosse" ♥♥

Who´s feeling lucky?

2008-09-10T19:49:00.002+03:00

Ja täällä taas juoruilemassa...
Sairastuminen on hyvää liikuntaa, vatsalihakset niin hellinä kaiken yskimisen jälkeen ettei tee mieli yskiä enää ollenkaan. Kouluun menin taas tänään, ja oon pihalla kuin lumiukko kursseissa, jossain vaiheessa pitää siis selvittää mitä tapahtuu ja milloin.
Ääni on ihan kähee, kuullostan ihan vanhukselta ja se mikä huolestuttaa on lauantaina pidettävä esitelmä yhteishuoltajien liiton puolesta Espoossa, ja mun ääni on tälläinen *kräh kräh*

Huomenna on keltanokka bileet, tutorina niin mun kuuluu ottaa niihin osaa, ihana serkkuni ja Nathalien kummitäti tuli eilen tänne ja hoitaa tyttöjä huomenna että mä pääsen keikkumaan mintunvihreessä kammotuksessani kaupungille.

Mistä tuli mieleen, mun tyhmä etusormen kynsi on katkennut, mutta tänään löysin neliapilan, onkohan mulla onnea rakkaudessa vaiko rahassa, hirvittää myöntää että mielummin otan rahat kuin rakkauden juuri nyt, shoppailu kun on mielekkäämpää kuin deittailu, varsinkin jos kyseessä on joku urpo joita tunnun vetävän luokseni kuin sokeri kärpäsiä...

Ja lopuksi makee vinkki: Fazerin uusi omar suklaa, et taatusti vedä koko plattaa kun se on niin makeeta.

Omarchoklad om du vill ha något väääldigt sött!

köh köh köh

2008-09-08T19:24:00.005+03:00

Jag hatar att vara sjuk, något jag sportat med under det senaste året otaliga gånger främst bihåleinflammation, så det var inte med glädje jag sökte mig till hvc för en till antibiotika kur, nu hostar jag såååå in i norden, så jag tror jag storknar.
Flickorna har återgått till dagis idag, dessvärre har Melindas bästis hunnit byta dagis under vår Cypern vistelse och springmasken har hittat sin väg till dagiset *usch*.
Så när jag nu en gång satt på hvc så passade jag på att studera in mig på denna ökända parasit och beslöt att inte en chans att den får boplats i vårt hem inte. För övrigt så har en till gelnagel brustit, den övelevde till 6 dagars ålder, o jag försöker desperat komma på hur jag skall fixa nya åt mig, finns det nån snabbkurs man kan gå "Hur laga gel/akrylnaglar åt sig själv".

Idag laga jag vispgröt som blev sådär måttligt bra, löst o soppigt, jag stuvade in den i kylskåpet o önskar att den stelnar tills imorgon.

Övrigt kan jag rapportera att vi fått en ny kran, vår gamla termostat kran svek oss och skållade hela familjen med att vägra kallt/svalt/ljummet vatten, mysigt att duscha minst sagt.

Men nu avslutar jag med en bild som jag tog i juli 2008 från vår stugas veranda... snart e de höst o dags för ylletröjor, ljus och mys, eftersom mina föräldrar båda läser min blogg så säger jag riktigt tyst att jag har 2 stycken ljuuuvliga ylletröjor på väg från halens... så jag inte blir sjuk nå mer, of course ;)

Mä inhoan olla kipee, yskittää niin että keuhkot meinaa ottaa lähtöpassit ruumiista joten matka vei arvauskeskuseen, tosin onnistuin arvaamaan itsekin mikä mua vaivas, hemmetin poskiontelot - taas. Antibioottia nassuun vaan ja kait se siitä. Harmi vaan että mun pitäis soittaa yks virallinen puhelu vielä tänään mutta yskittää kahta kauheammin kun puhun, eli jätän pakon edessä huomiseksi jolloin toivottavasti yskäkin on hellittänyt.
Tytöt palas tänään tarhaan, huomatakseemme että Melindan bestis on vaihtanut tarhaa ja kihomato on löytänyt tiensä tarhaan, olen nyt tutkinut mikä se kihomato on ja sitä en kotiini halua vaikka mikä olisi.

Mutta nyt tärisen ihan kuumeesta, eli taidan mennä maate... kuva yllä on ahvenanmaan mökiltämme heinäkuusta 2008.

Yearbook yourself

2008-09-07T11:27:00.019+03:00

Törmäsin per hiksellä ketjuun joka esitteli
sivuston jossa voi tehdä jenkkiversio koulukuvia itsestään aina vuodesta 1950-2000 ajan väliltä.... Mä ja tytöt ollaan tosi nättejä *hahaha*

Jag stötte på en tråd på ett familjeforum som tipsade om en sida var man kan se hur man skulle ha sett ut i en amerikansk skolbok ända från år 1950-2000... så jag måste testa, jag o flickorna ser inte kloka ut...

Yearbook yourself

Mostly pictures

2008-09-05T17:59:00.000+03:00

Kyproksella innostuin valokuvamaan asioita, ja laitan kuvia nyt tänne...
Ollaan tyttöjen kanssa siivottu koko päivä, pyykkikone laulaa..
Ajattelin mennä leikkipuistoon tänään, mutta tää siivous urakka taitaa venyä kun ei jaksais koko ajan puunata vaan välillä pitää tehdä jotain muuta.
Nyt Nathalie nukkuu ja Melinda leikkii olkkarissa niinpä imurointi ei tuu kyseseen...

Illalla siivoon sitt kesävaatteet pois :(

Mutta nyt kuvia, jotka ovat aika hyviä vaikka itse sanonkin :D

Halaren - de e ju ack så sexigt

2008-09-05T17:43:00.002+03:00

Igår var det Back to school party på Club Marilyn i Åbo. När jag far på krog så brukar jag i allmänhet sätta på en snygg top, snygga byxor, snygga accessoarer, sminka mig lite bättre o fram för allt använda högklackat.
Men eftersom det var en skolfest och det hette att man antingen skall komma i halare eller i en schoolgirl/boy uniform. Eftersom jag inte orkade söka efter passande kläder till en uniform så tog jag the easy way out, jag sydde fast alla märken jag försummat att sy fast (inte lätt med mina naglar skall jag tala om för er).. o for i min mintgröna halare o en lila skjorta och mina superstars... (sexigt värre)...
På krogen fanns en sugardaddy som troligen trodde att jag var en självförtroendelös stackare, han bjöd mig på margaritas. Jag stack från krogen ensam utan att ha dela ut mitt telefonnummer för de e bara jobbigt att bli av med dem sen...
Ett minus för kvällen är att min inte ens en vecka gammal gelnagel brast på mitten... jag kände mig stympad, men fattig som man är så limmade jag på den idag o beslöt att kanske akrylnaglar passar mig bättre...eller vad vet jag.

Mina döttrar kommer hem om ca en timme, jag återvände just hem från ett mördande träningspass som jag beslöt ta helt extempore, nämligen en terrängcykel länk på 12km, mycket nöjd.
Imorgon om de e fint väder så för jag flickorna till lekparken så jag inte syndar med kreditkorten nå mer...

men nu avslutar jag med en bild av min horribla halare som jag älskar ändå :)

Lomamuistelmia

2008-09-04T16:26:00.005+03:00

Oltiin tyttärieni kanssa kaksi viikkoa Kyproksella juuri, äitini asuu siellä ja tehtailee viinejä miehensä kanssa, nautittiin tyttöjen kanssa kaksi viikkoa ihanan huolettomasti auringosta, rannasta, shoppailusta, jäätelöstä, ja siitä että minäkin sain lötkötellä ihan vapaasti...

Mutta kuvat kertovat enemmän kuin sanat....

A beginning...

2008-09-02T23:07:00.002+03:00

Suomeksi eka...
Noniin päätin aloittaa uuden blogin koska vanha ei sopinut enää mielialaani ja teksti siellä oli kovin maseentunutta...Esittelen siis itseni nyt... Olen 23 vuotias nuori nainen, rakastan vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä ja ties mitä muuta kaunista kunhan siihen kuuluu shoppailu, olen himoshoppaaja..
Opiskelen yhteisöpedagogiksi ammattikorkeakoulussa. Perheeseeni kuuluu minun kaksi tytärtä, Melinda joka syntyi 29.4.2005 joka on mun murehtija, huolehtiva, äidillinen prinsessa joka saa jopa minut rauhoittumaan, esimerkiksi olimme kaupungilla ja odotettiin bussia kun alkoi sataa ja harmittelin sitä niin Melinda sanoi; "Äiti, onneks ei kuiteskaan tuu lunta".. Ja lisäksi perheeseemme kuuluu Nathalie joka syntyi 6.1.2007 joka on mun rasavilli blondi apina kuten hän sen itse sanoo "Tli on pieni blondi apina"... Olen ollut sinkkuna nyt 1½v, erosin tyttöjen isästä koska hän petti, end of story. Minulla on myös pikkusisko joka opiskelee sosionomiksi Vaasassa. Isä joka asuu Tammisaaressa sekä äiti joka asuu Kyproksella isäpuoleni kanssa.
Syy miksi olen valinnut tehdä blogistani kaksikielisen on se että välillä tuntuu että ajatukset kulkee paremmin ruotsiksi, välillä suomeksi, molemmat kielet ovat osa identiteettiäni, ja sitä aion juuri näyttää täällä... Kuka onkaan tämä äiti ihminen... :p

Ja o samma på svenska... Jag valde alltså att skapa en ny blogg, delvis för att texten i den gamla var så deprimerat o det är inte vem jag är mer. Jag är alltså 23 år gammal, studerar till samhällspedagog på en yrkeshögskola. Jag är galen i vackra saker, skor, kläder, väskor...allt så länge det inkluderar shopping, jag är en shopaholic...
I min familj ingår förutom mig själv min dotter Melinda som föddes 29.4.2005, hon är min moderliga, oroande prinsessa. Hon kan lugna ner mig med t.ex en gång när vi var på stan o väntade på bussen så började det ösregna, jag beklagade detta och Melinda sa; "Men mamma vilken tur att det inte snöar". Förutom mig och Melinda så tillhör även Nathalie född 6.1.2007 familjen, hon är min galna lilla blonda apa vilket hon själv medger till. Jag har varit singel ca 1½år, jag separerade från flickornas pappa pga hans otrohet o that´s that.
Jag har även en lillasyster som studerar till socionom i Vasa, en pappa som bor i Ekenäs och en mamma som bor på Cypern med min styvfar.. Orsaken varför jag valt att skapa en tvåspråkig blogg är att ibland flyter tanken på finska ibland på svenska och det tillhör min identitet just den identiteten som jag tänkt berätta om här, så håll i hatten... nu kör vi :)

Äidin tunnustukset - En mammas bekännelser

Limbo/Gotta get away/Bitch/I´m not moving

Flash/Erase

Torn or confessions of a horrible mother

Whatever may come, I will have it

Baby news

uutta.... nytt...

-update of some kind-

I´m getting married... To myself!!

Thoughts from the dark side...

24

That was then... this is now

Måst man vara rädd för att allting rasar?

You are what you eat

Kuinkas sitten kävikään...?

show off

And the dream lives on...

oisko jo kerrottavaa...

Don´t stop me now, I´m having such a good time...

Vad man inte gör för att slippa skriva skolarbeten...

By request

Ruokapöydässä ei saa laulaa, ja muuta mietelmiä

On se Ä-I-T-I ihmeellinen asia

Plärinää

Pidä kakaras kurissa!!

Nathalie 2 vuotta!!!

Tähdistä ja enkeleistä

A year ended along with my grandmums life

Kestokänni

Wii, I have a Wii

Surreal christmas

Joulu tulee - oletko valmis?

Minusta tuli sellainen..

A single girl in Manhatta... I mean Turku

Smooth sailing, for once

Times a wasting

Itsenäisesti kurupiiloa

Shoulda, woulda, coulda

Who´s making me chickensoup?

Päätä seinään ja nyrkki suuhun

Let it snow

Haavoittuneisuus ja pelko

dårar och döfinkar

Suhdekiemuroita a´la Melinda

Nextiä Suomeen

Yleissivistystä kolme vuotiaan tyyliin

Lost: Control

Hiljaisuus

Haaste ja muuta porinaa

Hömppää ja vähän muuta

Äiti, miksi sulla ei ole vauvaa?

Jag är ett pussel

Muuttokuume

and then there was more death

Vem kan dö?

Vilken tur eller hur att vi föddes till kultur?

Pikkusisko

Who´s feeling lucky?

*köh köh köh*

Yearbook yourself

Mostly pictures

Halaren - de e ju ack så sexigt

Lomamuistelmia

A beginning...

köh köh köh