A year ended along with my grandmums life

Olin ajatellut kirjoittaa tänään tilannekatsauksen, mitä on tapahtunut ja mitä toivon tapahtuvan. Mutta en sitä tee. Tänään olen istunut 7h sairaalassa pitämässä fammuni kättä. Lähdin 22 minuuttia ennen hänen viimeisiä henkäyksiään viemään vaatteita tytöille jotka oli yhden ystäväni luona. 87 vuotias Fammuni jätti tänään meidät suruun.


Jag hade egentligen tänkt skriva en årsgranskning på mitt liv, men istället så berättar jag att jag idag suttit 7h vid min döende famos sida o hållt hennes hand. Jag for från sjukhuset 22 minuter innan hon drog sina sista andetag för att föra kläder åt mina döttrar som var hos en av mina vänner. Idag lämnade min 87 år gamla Famo oss i sorg.

1.8.1921 - 31.12.2008

Vem kan segla förutan vind

Vem kan ro utan åror

Vem kan skiljas från vännen sin

Utan att fälla tårar

Jag kan segla förutan vind

Jag kan ro utan åror

Men ej skiljas från vännen min

Utan att fälla tårar

Vila i Frid kära Famo

Jag älskar dig!

Kestokänni

Nonniin, nyt alkoi muutos terveempään elämään, oon Wiin kanssa jumpannut kaksi tuntia päivässä ja tänään alkoi matka kohti ketoosia, olo on kuin kännissä olisi...

Mutta tällä kertaa minä en häviä!

Wii, I have a Wii

Jouluaatto takanapäin, olin hyvinkin yllättynyt lahjasta jonka sain. Vanhempani ostivat mulle Nintendo Wii pelikonsoolin ja siihen Wii Fit pelin, ollaan mun siskon kanssa pelattu ja voi jukra se on hauska vekotin, lihaksetkin on ihan hellinä.

Hain tytöt tänään heidän isovanhempiensa luota kävin moikkaamassa eksän siskoa, jonka kanssa olen vielä yhteydessä, sitä sanotaan vissiin kemiaksi.

Onneks joulu oli aika krääsätön tytöille, nukkekoti otettiin isovanhemmilta mukaan, yhdet lapaset ja muut jutut heidän isä sai luokseensa jotta mun ei tartte katsoa esim muovailuvahaa lattialla.

Kun tultiin isäni luo, tytöt avas viimeisimmät lahjat ja hauskaa oli, jätettiin viimeinen juttu huomiseksi, nimittäin leikkikauppa. Melinda suunnitteli jo kun hän avasi paketin missä oli kaupan myytävät että hän avaa kaupan huomenna, hän tulee olemaan hyvinkin iloinen kun näkee "oikean" kaupan huomenna.

Mä oon aika väsynyt, mun fammu on aika huonossa kunnossa, ja nähtäväksi jää milloin aika loppuu häneltä.

Mutta huomenna leikitään kauppaa tyttöjen kanssa, ja mennään pihalle puuhaamaan ja ajattelin yhtä kaveriakin käydä katsomassa. Sitten joulu onkin paketissa ja voimme keskittyä uuteen vuoteen ja sen viettämiseen. Sisko lähti baanalle ja isä tarjoutui vahtimaan tyttöjä, tosin en mä jaksa minnekään mennä paitsi sänkyyn.

Melinda höpötti koko matkan kun ajoin kotiin;

-Äiti arvaa mitä me oltiin metsässä tänään.
-Minä; aijaa
-Joo, sellaisen ison kiven päällä, sellainen kalliolle kukkulalle.

Olivat käyneet ison mäennyppylän päällä, jota itse ravasin ylös kun odotin Melindaa ja oltiin jo viikko lasketun ajan yli, ei se niin pieni kivi ole, mutta kivi kuitenkin.

Nyt hetkeksi isän kanssa telkkaria tuijottamaan, sitt meen tutkii siskoni kylpyhuone laatikkoo, koska minä Uunon pojanpojan tytär olen unohtanut meikin poistoaineen kotiin...

Surreal christmas

Kuvassa fammuni, Portugalissa vuonna 1991 ja viime joulun menoa...

Jaahas, aatto.


Tänään koristelin kuusen, koska isäni katsoi niin pahasti kun sanoin että en sitä halua tehdä, näytti siltä kuin Malin 4v olis päässy liian lähelle joulupalloja...

Olen myös paistanut kalkkuna rullan, hyvä minä.

Mutta tapasin kaksi serkkuani ja setäni siskoni ja isäni kanssa fammuni luona, täti on jo 87 vuotias, hän tekee kuolemaa. Oli hirveän surullista katsoa häntä kun hän kuihtuu pois.

Pidin häntä kädestä, silitin hiuksia ja suutelin otsaa ja kuiskasin, Voit päästä irti, se on ihan ok. Johon fammuni vastasi; kiitos.

Fammuni sanoi minulle pari kuukautta sitten että minun pitää luvata hänelle että elän elämääni niin ettei mua kaduta kun olen 87 ja että voin olla ylpeä itsestäni.

Myöhemmin käytiin faffani haudalla sytyttämässä kynttilän, me kaikki tiedämme että kohta keräännymme sen haudan ympärille saattaaksemme avioparin yhteen kuolemassa. Fammu on viimeinen isovanhempi ketä mulla on jäljellä, mummiani muistin kynttilällä myös.

Nyt alamme kohta syömään siskoni ja isäni kanssa, äitiäni ja tyttäriäni on kova ikävä, huomenna halaan tyttöjä ja äitiä parin viikon päästä. Olen tänään kiitollinen siitä että minulla on perhe jota rakastan ja he rakastavat minua, vaikka olemmekin eri paikoissa.

Joulu tulee - oletko valmis?

Tänä vuonna lukeudun näihin pessimistisiin joulunviettäjiin jotka pyörittelee silmiään kun muut stressaa, en ole leiponut yhtäkään piparkakkua, en joulutorttuja, en edes ole poiminut tonttuja tai valosarjoja esille. Tytöille ostin muumikalenterit siinä mun joulupanostus.

Syy, jouluaaton vietän ilman lapsiani, ylioptimistisen isäni luona, joka välttämättä haluaa viettää perinteistä joulua kun omat ajatukset oli enemmänkin siinä että syötäisiin pizzat, avattaisin ne lahjat jotka näyttää leffoilta ja röhnätään sohvalla katselleen leffoja ja ehkä jälkeenpäin mentäisiin vaikka ulos. Ja sitt joulupäivänä leikkisimme joulua kun tytöt pääsee innosta hehkuen avaamaan joulupukin tuomia pussilakana settejä.
Toinen syy miksi olen negatiivinen joulua kohtaan on ne samperin krääsä keot jotka kasaantuu. Tytöillä on muutenkin liikaa leluja eikä niitä saa karsittuu niin hirveen helpolla, muutto pienempään kämppään siintää edessä ja mä en kestä kaikkea krääsää mikä on kerääntynyt. Tehdääkseemme krääsämäärään vielä isommaksi niin vietämme Nathalien synttäreitä 4 tammikuuta jolloin kaikki raukat jotka on just hiki valuen ostanut Nathalielle jonkun enemmän tai vähemmän fiksun lahjan miettii taas mitä kaksi vuotias oikeesti tarvitsee?

Olen itsekin miettinyt sitä, mitä ihminen oikeesti tarvitsee, Melinda sanoo omien sanojen mukaan tarvitsevansa joka ikisen lelun lelulehdessä mutta hän on vasta kolme, hänelle monet muut tarpeet ovat itsestäänselvyyksiä.

Olen sitä mieltä että tyttöjen huoneessa on muoviteollisuus ainakin esillä ja jos muoviteollisuus romahtaa se ei ainakaan meistä johdu koska olemme sitä tukeneet aivan riittävästi, varsinkin sitä Kiinalaista. On duploja, on kippoja ja kuppeja, on laukkuja ja nuken rattaat, potkuauto, leikkikeittiö ja ties mitä. Itse pidän noista nukkejutuista, okei ne rattaat on tosi rasittavat mutta niillä leikitään, se potkuauto on kiva varsinkin sen jälkeen kun patterit loppuivat ja auto hiljeni, leikkikeittö on kanss tosi mukava ja silläkin leikitään kuten myös nuken syöttötuolilla ja nuken sängyllä. Muumitalo on Nathalien mieleen.
Itse inhoan palapelejä ja duploja syy on aika simppeli, paljon pieniä osia joka paikassa, ja varsinkin duplot ovat pirulainen kun niiden päälle astuu paljain jaloin. Joten, toivon että duplot voitaisiin kohta laittaa säästöön tai antaa pois. Ja olen päättänyt käydä koko huone läpi ja heittää kaikki krääsä pois tai viedä varastoon odottamaan päiviä kun muut lelut on syvältä. Ehkä jos niitä ei ikävöidä niin voin jo todeta että ne voisi antaa pois.

Itse ostin pari lahjaa tytöille, Melinda saa prinsessa pussilakanan ja Nathalie muumi, he saavat yhdessä peppi dvd:n ja kaksi Mamma Mu satukirjaa. Nathalie saa syntymäpäivälahjaksi kekkerit, mitä kaksi vuotias oikeesti tarvitsee?
Syli joka rakastaa, ruokaa joka täyttää ja antaa elinvoimaa kasvaa, sänky jossa nukkua, katto pään päällä, suihkua silloin tällöin, ja pari muumi otusta ja palapeli jolla leikkiä ja se yks nukke tai auto.

Kuka tarvitsee krääsää? Tai siis toisen roju voi olla toisen aarre... eli jos kaipaat lisäystä muovi kokoelmaasi, niin täällä sitä on.

Muuten toivottelen blogini lukijoille oikein mukavaa ja krääsätöntä joulua ♥

Minusta tuli sellainen..

Kaikki on kuullut vähintäänkin yhden kertomuksen eksästä josta tulee raivohullu kun uusi kumppani astuu toiselle kuviin, yleensä eksä on tässä tilanteessa äiti.

Minustakin tuli noita akka.

Eilen sain saavillisen kylmää vettä niskaan ja potkun mahaan kun Melinda kertoi että isän kaveri oli hakenut heidät tarhasta, ja tämä kaveri oli vahtinut heitä kun isä oli poissa, isä ja tämä kaveri pussailee ja loppuhuipennuksena Melinda kertoi pitävänsä tästä naisesta.

Minä en haikaile eksäni perään, syy miksi tämä satutti on että meillä on sopimus eksän kanssa joka sanoo että ennen kuin lapset tapaavat uuden kumppanin toiselle vanhemmalle kerrotaan asiasta. Minulle ei sitä armoa annettu vaan täyteen ladattu 3½ vuotias laukoi totuuksia ja kuolin.

En edes tiedä miksi reagoin niin kovaa, tai tiedän. Eksä petti minua, valehteli ja tuhosi minut. Eksä valehteli taas, eksä keksi tyhmän vitsin jossa pahoitteli ettei ollut lapsia hakenut tarhasta vaikka näin oltiin jo sovittu, tämä viesti tuli klo 21 illalla jolloin minulle iski paniikki koska mulle ei ollut kukaan ilmoittanut siitä että minun olisi pitänyt hakea lapseni. Kun soitin eksän mielestä tämä oli hauskaa. En luota eksääni. Mikä sinällään on traagista ottaen huomioon että meillä on kaksi lasta joista nuorin on täysikäinen vasta 16 vuoden päästä, eli joudun kestämään eksää vielä pitkän tovin.

Mitä pahinta on ettei eksäni kykene pahoittelemaan, vaan haukkuu minut vastapainona vielä pataluhaksi.
Hän ei olisi ollut yhtään iloinen jos tytöt olisi tavannut jonkun miehen ennen minun ilmoitusta hänelle. Koska jossain määrin pinnan alla kuohuu pelko, "entä jos mun lapset ei rakasta mua tarpeeksi, pysyäkseen minun rinnalla, vaikka olen heidän äiti kaikin tavoin. Entä jos en ole kyllin hyvä, vaikka olen taistellut meidän kolmen edestä niin kauan ja kovaa."

Olen loukkaantunut ja kiukkuinen, olen surullinen.

Rakastan lapsiani, olen leijonanaaras joka taistelee lasteni eteen vaikka mikä olisi, kukaan ei tule minun reviirilleni.

Pikkumaista ja lapsellista? Olkoot, tää on tunne ei järkiasia.

A single girl in Manhatta... I mean Turku

Sex and the city ähky, romanttisuuden kyynisessä maailmassa elän ja olen sex and the cityn lumoissa, huhheijaa.

Koulukin on jo loppusuoralla, huomenna pidän pr-esiintymisen Tammisaaressa ja sitt alkaakin jo loma. Lahjatkin hankin ikäänkuin vahingossa.

Ja kesäkin näyttää jo positiivisia puoliaan noin niinkuin suunnitteluasteikolla

elämä edessä, tai ainakin joulu.

Olen sinkku ja faboulous. :p


(kuka se lehmän häntää nostaa ellei lehmä itse?)

Smooth sailing, for once

Tänään on ollut erinomainen päivä. Aamu alkoi kylläkin jo seiskalta kun herätin tytöt ja eksä haki meidät tarhaan tyttöjen joulujuhlaan, joka oli söpö ja kiva tilaisuus... Tytöt tanssi ja lauloi ja oli niin suloisia.
Eksä heitti mut kouluun kun lähti töihin ja menin kirjoittaa tenttiä, kun näin kysymykset tajusin että osaan vastaukset kaikkiin, ja kirjoitin 12 sivua täyttä asiaa.
Sen jälkeen pääsin vielä suullisesta työlaki tentistä läpi josta matka jatkui Paraisille projektisuunnitteluun, joka oli aivan mahtava kokemus. Hain tytöt ja tultiin kotiin.

Ihana päivä kertakaikkiaan.

Ja löysin uuden tekniikan millä saada Nathalie tottelemaan, joulupukki kävi tarhassa tänään ja Nathalie pelkäs, joten jos Nathalie ei tottele niin äiti käskee pukin takaisin. Raukka.


Mutta nyt meen saastuttamaan ilmapiiriä positiivisuudellani jonnekin muualle.

Times a wasting

Jos joku kaipaa vähän sairaslomaa niin täällä olisi tarjolla bakteereita ja viruksia jotka takuulla pitävät kantajansa sängyn pohjalla. Mä ja Nathalie ollaan terveitä, Melindan kunto romahti.
Eli sairasloma jatkuu.

Eilen molemmat oli täysin kondiksessa, käytiin kirjastossa ja syömässä ravintolassa sen jälkeen kuunneltiin sukkarokkiorkesteria Hansassa, ihan jees päivä. Tänään ex-anoppi haki tytöt ja hoiti niitä koko päivän että pääsin kouluun ja illalla sain likat takaisin, Melinda raukka ihan kalpee ja kipee, nyt ois jo kiva palata tarhaan ja arkeen.

Koulutyöt painaa päälle, eli jos jollakulla on tylsää niin täällä olis mm 10 kysymystä työoikeudesta jotka tarvitsisi vastauksia, olis kaks tenttii johon lukea yks elokuvaanalyysi ja oli mulla jotain muuta vielä.

Nyt vaan mietin että mikä elokuva ois; kiinnostava ja kertoo johtajuudesta, oisko Schindlerin lista? vai muita ehdotuksia otetaan vastaan!!!

Oon aika väsynyt ja naatti, onneksi kohta on loma. Sain tänään rattaat pyörimään oman opintosuunnitelman puolesta ja pääsen luultavasti valmistumaan kevät 2010 mennessä, eli vain puoli vuotta jäljessä luokkakavereitani, aika hyvä ottaen huomioon että olin 9kk äitiyslomalla tässä välissä.

Tylsä päivä, tylsä blogikirjoitus.

Jag är inte en morgonmänniska alls.

Itsenäisesti kurupiiloa

Hyvää itsenäisyyspäivää!!!

Me aletaan Nathalien kanssa olla elävien kirjoissa pikkuhiljaa kun ollaan saatu antibiootteja molemmat. Eilen olin vielä ihan surkeessa kunnossa joten tytöt vietti yön isänsä luona. Huomenna olen luvannut viedä tytöt kirjastoon, siinä mielessä on oma lehmä ojassa näin ollen voi olla pikkiriikkinen mahdollisuus että ehdin tehdä yhden esitelmän maanantaille valmiiksi, ainakin siedettävästi rimaa hipoen.

Tytöt tuli kotiin iltapäivällä ja syötiin nakkeja ja ranskalaisia, tosin mulla tökki nakit äitini sika teurastus jutun kanssa joka johti minut lukemaan vegeruokailusta. I might even give it a shot. Why not?

Sitt katsottiin "mutta mitä tapahtui joulupukille" leffaa jonka Melinda ymmärsi omalla tavallaan, tytöt sai vähän herkkuja ja mehua kun istuttiin lattialla ja picknickailtiin kuten Melinda ja Nathalie tätä kutsuu.

Kun leffa loppui niin Melinda kysyi mitä tehdään. Molemmat halusivat leikkiä kurupiiloa.

Sinällään iätön leikki, tämä meidän leikki vaatii jo taitoa, ensinnäkin, valitse helppo piilopaikka itsellesi, paikka jonne pääset viidessä sekunnissa kun Melinda laskee kymppiin tai Nathalie laskee: yksi, neljä, kaksi, seitsemän. Mutta todellinen taitolaji on olla löytämättä muksut heti, varsinkin kun Melinda huutaa; "Äiti mä oon peiton alla piilossa" ja sängyssä todellakin on iso kuhmu. Vaihtoehtoisesti molemmat on oven takana jolloin saa vetää kunnon näyttelijän lahjat esille ja huutaa "missäköhän mun tytöt on, oi oi kun äiti ei löydä"

Mun piilot olivat liian vaikeita, mm ruokasalipöydän alla (Melinda käveli moooonta kertaa ohi muttei tajunnut), keittiön lattialla ilman mitään piiloa (meinasin jo tylsistyä kun istuin siellä, tajusin tosin että mun pitää imuroida viimeistään huomenna), mun komero jossa ovi oli auki (jälleen kerran mun ohi käveltiin) ja vaikein taisi olla kylpyamme (okei myönnän itsekin että oli vaikee, mutta kävivät kyllä molemmat katsomassa pesuhuoneeseen ja istuin näkyvästi kylpyammeessa), olohuonen verhojen takana seisoin varmaan viitisen minuuttia kunnes Melinda ja Nathalie alkoi jo hätääntyä jolloin autoin heitä "vähäsen" oikeille jäljille.

Ihanaa kun alkaa tää sairasputki olla jo pikkuhiljaa ohi, mulla ja Nathaliella on vielä jälkitarkastukset myöhemmin mutta muuten niin maanantaina alkaa jo arki. Melinda haluaisi kovasti joulupukkia katsomaan, olen miettinyt jos ensi vuonna veisin heidät lappiin katsomaan joulupukkia tänä vuonna voivat saada kirjeet sieltä...

Ja kuukauden päästä mun vauva on jo kaksivuotias, en ymmärrä minne aika menee, mutta olen kiitollinen jokaisesta päivästä neitieni kanssa. Lapset kun ovat kuulemma elämän suola.

Vårt land, vårt land

Vårt Fosterland

Ljud högt o dyra ord

Ej lyfts en höjd mot himlens rand

Ej sänks en dal ej sköljs en strand

Mer älskad än vår bygd i nord

Än våra fäders jord

Oi maamme Suomi synnyinmaa

Soi sana kultainen

Ei laaksoa, ei kukkulaa

Ei vettä, rantaa rakkaampaa

Kuin kotimaa tää pohjoinen

Maa kallis isien

Suomi Finland 6.12.1917

Piti vaan lisätä että Melindan ja Nathalien nuket ovat kohta 91 vuotiaita kanss, heidän synttäreitä kun vietetään päivittäin... Paljon Onnea vaan...

Shoulda, woulda, coulda

Oon joskus miettinyt "entä jos.." scenariota, millaiselta elämä nyt näyttäisi?

Elämässä kun on joko tehnyt valinnat itse tai joku toinen on tehnyt valinnat puolestasi, esimerkiksi jos perheeni ei olisi ikinä muuttanut Helsingistä pois niin millainen elämäni nyt olisi? Ja tärkeintä kuka olisin. Olisinko kuitenkin läpikäynyt kiusaamishelvetin koulussa joka johti suoraan tähän veemäiseen syömishäiriöön joka nakertaa sieluani joka päivä. Olisiko vanhempani eronneet ja aiheuttaneet elinikäiset vammat minulle kun tulee parisuhteisiin.
Entä jos en olisi avannut suutani silloin elokuussa 2003 missä olisin nyt? Tai, jos en olisi kertonut eksälleni että tiedän hänen pettämisestään, missä olisimme nyt?

Tuskallisinta eron jälkeisessä elämässä on ollut itsetutkiskelu, syiden ja seurausten etsiminen ja se on kuin Pandoran lipasto sieltä vaan pulppuaa lisää ja lisää tietoa, tietoa joka lisää tuskaa.

Minulla on ollut kolme suhdetta, joista yksi oli oikeeta rakkautta, sellaista mistä jokainen haaveilee, suhde jonka kuvittelin kestävän läpi ikuisuuden. Niin ei toki käynyt. Käteen jäi epäusko, kaksi lasta, murtunut ego ja sydän ja tieto siitä etten ikinä kelpaa. Nyt suojamuurit on niin korkeat että pelkään kaikkia.

Yksinään sairastaminen on ihan hanurista, eikä asiaa helpota että eksä oli kerrankin yhteistyökykyinen, ystävällinen ja huomaavainen, ihan niin kuin me joskus oltiin. Asiaa ei tietty auta se että mulla on lapsiani kova ikävä ja sen myötä myös ikävä perhettäni joka menehtyi aivan liian aikasin.
Elänkö väärällä vuosituhannella tai väärässä kulttuurissa? Olenko vääränlainen kun haluaisin niin kovasti uskoa perheeseen ja monogamiaan, rakkauteen joka kävelee piikkilankaakin pitkin selviytyäkseen tuiskeesta ja tuulesta. Minusta on tullut kyyninen itseinhon partaalla heiluva ihminen. Mun lapsilta ja multa riistettiin perhe. Mä jouduin hautaamaan jo toisen perheeni, minulla on selvästikin huono vaikutus perheisiin.

Milloin se kaipuu loppuu, ja tapaanko vielä ikinä jonkun joka elää samassa haavemaailmassa kuin minä?

-RIP FAMILY *2-

Joitakin sanoja ei voi ikinä lausua kun aikaa on kulunut liikaa. Ikävä vaivaa enkä ikinä pysty päästämään otettani kokonaan. Varjojen tapaan muistot kulkevat kanssani, kunnes minun valoni sammuu.

Who´s making me chickensoup?

Flunssa on sellainen pieni pirulainen ja virukset on sellaisia että ne takertuu tyttäreihini, sitten tuon tyttäreni kotiin ja virukset tarttuvat kotiini ja loppujen lopuksi minuun. Ja kun yksi väsynyt äiti yskii verta niin ei hirveesti naurata.
Olen siis saikulla, äsken mittasin kuumetta ja olo on kuin maantien jyrän alle jäännyt.
Great.
No koska joskus pitäisi voida sanoa jotain positiivista x-factorista niin hän haki lapset mukisematta kun vilauttelin sitä että jos en parane niin joudun sairaalaan.
Joten tänä iltana täällä häärää minä, vaniljajäätelöä (kylmä tuntuu hyvältä kurkussa) ja kaikki kuusi sesonkia sex& city:stä tosin aloitan viidennen kauden jo kohta.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa bilettämään, oli ihan kivaa, se on vaan niin huonosti että juhlat tuppaa muistuttamaan siitä ettei mulla ole ketään jonka kättä pidellä, tosin sairaudet muistuttaa siitä ettei mulla ole ketään täällä säälimässä mua.

Mutta, hyvää orastavaa joulukuuta, lumet suli mutta hey, kyll tää tästä.

Päätä seinään ja nyrkki suuhun

Joskus tulee sellaisia päiviä että oksat pois. Tänään oli sellainen, alku oli vielä siedettävä aikaisesta herätyksestä huolimatta, juttelin äitini kanssa puhelimessa ja päätettiin että tammikuussa viedään tytöt Tukholmaan Astrid Lindgrenin satumaailmaan joka on interaktiivinen satupuisto ja ollaan yötä Tukholmassa ja shoppailaan, ja mä oikeesti odotan sitä jo, siitä tulee hauskaa, Melindakin oli todella innoissaan kuin kerroin ja papukaija Nathalie siinä vieressä tajuamatta mistä me puhuttiin.

Mutta Nathalien silmä rähmisi ja jouduin viemään lääkärille jossa saatiin jonottaa 1½ tuntia, minulla oli migreenikohtaus päällä ja minun olisi pitänyt olla klo 17 kotona vastaanottamassa yks paketti, ja kun yritin soittaa sinne niin akku loppus. Tyypillistä.

Noh voin raportoida että mun eksä oli kerrankin ripeä ja avulias ja maksoi tyttäremme lääkkeet heti kun pyysin rahaa, en viitsi ihan aploodeja antaa mutta kiitollinen olen, niin varmaan Nathaliekin tosin pelkään jo lääkkeiden laittamista, se huuto tulee olemaan korvia hivelevää, tai sitten ei.

Melinda odottaa hirveesti muuttoa, ja suunnittelee jo kaikenlaista, nukelle tuplarattaita ja sitä sun tätä, muutamme siis pienempään ja tuplarattaita joulupukki ei tule tuomaan vaikka neiti seisoisi päällään. Mutta kun kysyin minne me ne tuplat laitetaan vaihtoehtoja löytys montakin:

- Annetaan Nathalien nukenrattaat pois (Nathaliella on nuken sateenvarjo rattaat eli ei vie hirveesti tilaa)

- No laitetaan ne jonnekin.

Olen myös selittänyt että Nathalien synttärit vietetään tässä ns vanhassa kodissa ja Melindan sitt uudessa joten pari päivää sitten selitys oli tämä:

- Nathalie täytetään vanhassa kodissa ja mut täytetään uudessa..

Melinda jutteli myös isällensä tässä menneellä viikolla;

- Isi, äiti tarttee myssyn kun sillä paleli varpaat.

Mutta päivän paras on Nathalie joka kimpaantuu pahastikin jos häntä sanoo prinsessaksi:

- Eeei, Tli apina, äidin apina.

Ja hän oli tarhatädille vastannut kun tarhatäti kysyi jos Nathalie on hänen kurpitsa:

- Ei, porkkana.

Tänään kun lähdettiin niin Nathalie vilkutti kyseiselle tarhatädille;
-Hei hei porkkana. (mojot =morot)

Jos Nathalieta sanoo isoksi tytöksi niin hän ottaa mutrusuun esille ja sanoo melkein itkien:

- Tli Liten (Tli pieni)...

Kyllä rakkaani olet vielä pieni aivan kuten isosiskosikin.

Tässä on Tli liten...

Let it snow

Tässä kuvassa on joku henkimaailman otus en tajua mistä toi savu tuli, en polttanut enkä mitään muutakaan kuvanottohetkellä eikä lähettyvillä ollut mitään... o_O outoa...

Tyttäreni seisoi eilen pihalla katsoen taivasta kohti ja näin he huusivat.

- Kiltti säämies anna meille lunta! (Melinda)

-Nöö, nöö, nöö (snö=lunta) (Nathalie)

Aamulla mut herätettiin iloisilla huudoilla:
-Mamma, mamma on tullut lunta! (Melinda)

- Nöö, nöö, nöö (Nathalie)

Tyttöjen tarhassa oli tänään 30v juhlat ja tytöt esiintyi muiden lasten kanssa ja ai että oli mukavaa.

Nathalie halaili yhden pojan kanssa jota hän sanoo poikaystäväkseen (oon ihan varma että on ottanut oppia isosiskoltaan näissä poika-asioissa).

Minäkin olen miettinyt asioita enkä aio enää pelätä mitä tulevaisuus tuo, eihän se murehtimalla parane ja mun on vaan uskallettava hypätä ja antaa rakkaudelle mahdollisuus eli siitä vaan pojat hakemaan ;)

oon melkein yhtä nätti kuin tyttäreni, himpun verran vanhempi vaan :D

Haavoittuneisuus ja pelko

Nathalie on ollut kipeenä joku tulehdus, huomenna jatketaan arkea taas, eikä minua huvittaisi. Olen sellaisessa välitilassa nyt, en tiedä jos jaksan opiskella alaa jota opiskelen vaan haluaisin ehkä vaihtaa, mutta se on liian riskialtista nyt ja voin tuhota perheeni jos sen teen.

Tänään iski sellainen yksinäisyyden tunne, tunne joka ei ole vaivannut aikasemmin koska olen pitänyt elämääni niin hyvänä ihan vaan mä ja tytöt mutta nyt olen alkanut kaipaamaan jotakuta rinnalleni, jotakuta joka pitäisi hyvänä, jotakuta jota rakastaa ja ajatella sekä jakaa arjen ilot ja surut. Olen kai elännyt jossain optimistisessa kuplassa jossa vaan olen luottanut siihen että kyllä se amor vielä iskee joskus mutta tyhmänä tein facebookissa testin joka sanoi että tulen olemaan ikisinkku. En ole tyhmä, tiedän että ne testit on huuhaata, mutta kuitenkin, se iski arkaan paikkaan.

Minulla on niin paljon asioita joista olla epävarma, olen nuori ja mulla on kaks lasta ja rajoitettu määrä vapaa-aikaa, ja ulkonäköpaineet on mielettömät, tää syömishäiriö tuhoaa minut hiljalleen. Mutta suurin pelko on että rakastun, suhde tuntuu hyvältä, muutamme yhteen ja sitten se riistetään multa taas, perhe tai se illuusio siitä. Olen koko illan puntaroinut yhtä tekstiviestiä pitäisikö se lähettää vai nolanko itseni täysin jos otan yhteyttä tyyppiin joka on osoittanut mielenkiintoansa mutta emme ole tavanneet? Pitäisikö kertoa hänelle miten pelkään, ja miten hauras olen. En tiedä jos kestän toista menetystä enää.

Miksi elämä on joskus niin vaikeaa?

dårar och döfinkar

Igår blev det lite onödigt konkret det här med skolvåld i Finland. Min skola, min enhet blev tömd av polisen, idag är skolan stängd. Det hade hittats hotfulla texter på internet.
Ingen vet om de va på skämt eller inte, men det jag vet är att jag blev rädd, skräckslagen och det känns inte alls trevligt att gå till skolan mer.

Idag stannade vi hemma, Nathalie såg så ynklig och snuvig ut så jag tänkte screw it, vi blir hemma, vi e ändå för lite tillsammans och med tanke i vilken spiral av skräck jag föll in i igår så kan familjens närvaro vara en ganska bra idé.

På kvällen måste vi dock ut, vi ska o bowla med min klass... men annars så ska vi bara mysa och njuta av att vara tillsammans i höstrusket var människor som inte mår bra hotar människor med döden.

Nu är det dags för oss att krama varandra♥

Suhdekiemuroita a´la Melinda

Viime aikoina tämä rakas tyttäreni on puhunut, puhunut ja puhunut, koska logiikka toimii meillä eri tavalla niin olen saanut jopa nauraa.

Tänään käveltiin tarhasta ja jalkakäytävään oli maalattu ukko joka pitää lasta kädestä, Melinda pysähtyi tutkimaan kuvaa;

- Kato äiti, tässä on tyttö joka pitää isäänsä kädestä eikä niillä ole vaatteita päällä.

Hesen ohi käveltiin kanss, ikkunassa oli mainos Niko lentäjän poika leffakrääsää tarjolla sille joka ostaa lastenaterian, Melinda innostui;

- Mamma, kato tossa on Miko lentäjän poika, mä olin isän kanssa katsomassa sen isolta telkkarilta. (elokuvissa)

Paras oli toki kun Melinda alkoi selvitellä suhteitaan poikiin (Help, tuleeks tämä jo??)

Tarhassa on yks poika jonka kanssa Melinda leikkii koko ajan, hän kertoi että tämä poika (sanotaan vaikka Villeksi) on hänen poikaystävä jonka kanssa hän pussailee mutta hänellä on myös yhden minun kaverin poika (sanotaan vaikka Kalleksi) jonka kanssa hän kuulemma kanss pussailee, joten kysyin miten tämä yhtälö toimii;

- No, kun mä oon Turussa niin pussaillen Villen kanssa ja kun meen mofin luo niin pussaillen Kallen kanssa.

(D'oh!)

Huomenna tämä äiti lähtee lomailemaan kotikonnuilleen.... *jee*

Nextiä Suomeen

Minä rakastan Next:in vaatteita, näitä ihanuuksia hamstraan äitini luona niin lapsilleni kuin itselleni. Koska Next on avannut verkkokauppa mahdollisuuden muihinkin Euroopan maihin niin haluan toki tämän mahdollisuuden Suomeenkin. Eli tein adressin. Eli käykää allekirjoittamassa NYT!

Tässä sivistystä teille jotka ette tunne Nextiä ja tässä linkki adressiin, käykää allekirjoittamassa ja käskekää kavereitanne allekirjoittamaan kanss.

Yleissivistystä kolme vuotiaan tyyliin

Istuttiin tyttöjen kanssa syömässä juuri, tytöillä on molemmilla kova kiinnostus Muumeja ja Peppi Pitkätossua kohtaan ja nämä kyseiset dvd:t pyörivät koko ajan meillä. Noh Melindalla on kova kyselyikä jonka mukana hän mielellään jakaa tietoa myös muille ja kommentoi K A I K K E A joten jaan teidän kanssa nyt vähän tätä yleissivistystä.

-Mamma, tarhassa on monta tätiä. Mä en osaa kaikkien nimiä, mutta ne tietää että mä olen Melinda.

- Mamma, tarhassa on kellari ja siellä istuu sellainen böö mies. (olivat käyneet Halloweenin kunniaksi tarhan kellarissa kauhukävelyllä ja siellä oli ollu joku pehmo jota painamalla tuli bööö ääni).

- Mamma, kaikki ihmiset asuu kotonaan, paitsi ne joilla ei ole kotia, meillä on koti ja siellä asuu Nathalie, Mamma ja Melinda, isä asuu Salossa ja mofi Tammisaaressa, missä se fammu ja faffa asui?
-Minä, Kemiössä (Kimito)
-Melinda, aah, Kimmossa. Kohta me asutaan uudessa kodissa jossa on sininen katto ja punaiset lattiat (ei todellakaan tule olemaan.)

-Mamma, Pepin kavereiden nimet on Tommy ja Annika, ja se hevonen on Lilla Gubben ja se apina on Hej Nilsson. (Herr Nilsson)

- Mamma, Nathalie ei osaa sanoa kjäckbjöd (näkkileipää, knäckebröd, ei osaa muuten Melindakaan, Nathalien versio on töttöröö.)

- Mamma, Muumimammalla on vaan esiliina, ei paitaa eikä hametta, paleeleeko muumimamman häntä?

- Mamma, Ovilerillä (Oliver heidän serkku) on vauva, vauva on pieni. Mä oon jo iso.

- Mamma, mä syön maitoa.

-Mamma, Missä se Haisuli oikein asuu?
-Minä, muumimaailmassa.
- Ai siellä sinisessä talossa.
-Minä: Ei kun sillä on oma koti.
- Aijaa se on varmaan keltainen se koti.

-Mamma, isän luo mennään isän autolla, mofin luo mennään junalla ja mummin luo lentokoneella, minne me mentiin laivalla?
-Minä: Ahvenanmaalle, mökille.
- Aah siellähän me tiskattiin käsin.

-Mamma, sitt kun musta tulee yhtä iso kuin isästä niin osaan sanoa "äjjä" (ärrä).

- Mamma, sinulla ja isällä on isot mahat, mulla ja Nathaliella on pienet. (Äärimmäistä totuutta)

- Mamma, suihkussa voi vain nauraa. (tämä koska ennen meillä huudettiin suihkussa kurkku suorana)

-Mamma, mä oon iso tyttö ja osaan pukea itseni, Nathalie on pieni mutta ei vauva.

-Mamma, Missä Pippin isä ja äiti asuu?
Minä: en tiedä.
-Aah ne asuu siellä meressä.

Näitä tulee koko ajan.

Lost: Control

In a place far far away everybody´s happy, there´s no sorrow, no pain.

But this is the real world and the aching stays.

It all went dark and I lost my sense of reality.

I went down with the suction to this cold dark place.

It felt good for a short while.

Now the buttons open and I wonder why.

How come it was me who fell into this hole.

How come I stayed there for so long.

I suppose I like the darkness.

It´s safe.

But now´s the time to break free.

No more darkness only light.

No more shame, no more hate.

Only a life, only a chance

Only a moment to change.

Taking it, never easy.

But I will.

And I believe that a year from now

I´m free from this burden.

I´m free from the pain.

The buttons will stay closed.

Cause that´s who I am.

Once bed was a place to sleep in,

Now it´s something larger than life.

Hiljaisuus

On outoa olla kotona, hiljaisuudessa, lapset on isovanhempiensa luona ja mä voin mennä suihkuun milloin haluan, voin katsoa telkkaria ja syödä samalla, voin istua netissä niin kauan kun haluan, nauttia siitä etten tarvitse selvitellä riitoja. Life´s good.

Viikonloppu meni tosi kivasti, siskoni tuli myös isäni luokse ja saimme ikäänkuin perhetapaamisen joka sujui maanmainiosti, lauantaina käytiin koko porukka Espoon Ikeassa (minun lapset ne siellä veti herneitä nenään ja huusi ja valitti).. Olen päättänyt minkä keittiön haluan kun muutamme, Ikean Faktum Ädel, raikas ja tyylikäs, vähän niin kuin minä (haha).

Sain uuvuttavan koulutyön valmiiksi sunnuntaina ja tänään olen viettänyt päivän Yläneellä lasten leffaleirillä, huomenna taas uudestaan kuvauksiin. On mukavaa olla osa voimaannuttamista, termi johon olen hullaantunut en välttämättä sanaan vaan sen tarkoitukseen. Itse koin voimaannuttamisen eron jälkeen kun nousin masennuksestani ja aloin rakastamaan elämääni, olen umpirakastunut siihen.

Nyt oon sopivasti väsynyt, kattelen telkkaria hetken, juttelen skypen kautta äitini kanssa ja menen nukkumaan, joskus on hyvä vaan löhöillä ja olla, ilman lapsia, ilman ääntä, ilman stressiä.

Kuvat: lapseni nukkuvat, Melinda nukahti autoon Kyproksella aika mielenkiintoiseen asentoon, ja Nathalie simahti rattaisiin vappuna ja kaikki äidit varmaan tietää että lapset ovat aina ihania kun he nukkuvat vaikka olisivat olleet tosi raivostuttavia aikasemmin hereillä ollessaan...

Haaste ja muuta porinaa

Uun kävi haastamassa minut joten tartun haasteeseen elikkäs näin:

~Viisi asiaa pakastimessani~

*Kalapuikkoja

*Punaisia viinimarjoja

*Kasvissekoitusta

*Kanansuikaleita

*Leipää

~Viisi asiaa vaatekomerossa~

*Matkalaukku

*Vaatteita

*Kenkiä

*Koruja

*Peili

~Viisi asiaa autossasi~

*Minulla ei ole autoa*

Silloin kun oli niin siinä oli

*cd-levyjä

*turvaistuimet

*Joku lelu

*parkkikiekko

*taskulamppu

~Viisi asiaa käsilaukussasi~

*Lompakko

*Kännykkä

*Kotiavaimet

*Allakka

*Nenäliinoja

Minä haastan: Meriheinän ja Tähtiksen

Nyt jatketaan jaarittelulla...

Melinda oli eilen elokuvissa isänsä kanssa ja tuli kotiin silmät loistaen innosta kertoen että hampurilaisilla oltiin käyty ja elokuvissa, ja äiti ei voinut muuta kuin hymyillä lapsensa onnelle. Mulla ja Nathaliella oli myös hyvä päivä, leikittiin duploilla, syötiin ananasta purkista ja katsottiin niin pikkukakkonen kuin fst:n Buu klubbenia jossa pelättiin Bärtiliä ihan hirveesti (tämä on ihminen joka on pukeutunut lammaspukuun ja hänellä on mm hirvi kaveri ja harakka kaveri ja ovat kyllä ymmärrettävästi pelottavia).

Tänään kävin Stockmannilla ostamassa Reimatecin talveksi Melindalle, muta ja vaaleanpunainen, nyt häneltä puuttuu enää käsineet ja myssy niin talvi saa tulla. Nathalie kaipaa tosin vielä haalaria ja käsineet, ehkä kengät myöhemmässä vaiheessa kun voipi olla että kaveriltani lainatut gore texit ovat liian pienet pian. Mutta jotta Nathalie ei jäisi ihan ilman niin hän sai Kivat merkkisen kypärämyssyn joka on tosi söpö.

Mutta nyt vaipanvaihtoon... Ja huomenna Tammisaareen.

Hömppää ja vähän muuta

Aloitetaan hömpällä, löysin blogeja lukiessani tämän listan asioista mitä kotonani on houttenin blogista



[ ] akvaario
[x] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[ ] autotalli
[x] digiboxi
[x] digikamera
[x] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[ ] henkilöauto
[x] hiirimatto
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[ ] ilmakiharrin
[ ] ilmakitara
[ ] ilmankostutin
[x] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[ ] kahvipannu
[ ] kannettava dvd
[x] kannettava tietokone
[ ] keittiövaaka
[x] kenkäteline
[ ] kerrossänky (kohta on muuten)
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[ ] kotiparturi
[ ] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[ ] kuisti
[x] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja
[ ] kuntolaitteita
[x] kylpytakki
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[ ] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] lemmikkieläin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[ ] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[x] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin
[ ] navigaattori
[ ] oma ranta
[ ] omakotitalo
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[ ] partakone
[x] parisänky
[x] parveke
[ ] pelikone
[x] polkupyörä
[x] polttava cd-asema
[ ] porakone
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[ ] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[ ] rullaluistimet
[ ] salarakas
[ ] sauna
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] skanneri
[ ] suihkulähde
[ ] sukset
[x] suoristusrauta hiuksille
[ ] sykemittari
[x] sähköhammasharja
[x] sähkövatkain
[ ] sälekaihtimet
[ ] takka
[ ] taulutelevisio
[ ] tauti
[ ] teepannu
[ ] tekohampaat
[x] tietokonepöytä
[ ] traktori
[x] tulostin joka ei toimi
[ ] uima-allas
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[ ] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[x] vhs-videonauhuri
[ ] videokamera
[x] viinaa on varmaan aina ollu harvemmin tulee maisteltuu
[x] villamatto
[ ] vohvelirauta
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva
[x] web-kamera
[x] wokki-pannu
[x] yleiskone
[ ] yläkerta

Ja kun hömppäosuus on selvitetty niin jatketaan vakavemmilla asioilla. Kuten sillä että olen joutunut rahapulan takia manikyroimaan omia kynsiäni, tosin ystävieni mukaan sitä ei uskois josta voimme päätellä että joko olen todella taitava tai ystäväni eivät halua pahoittaa mieltäni.

Liikaa rautoja tulessa ja alkaa tämä mamma olemaan ihan loppu ja puhki, lähdetään viikonlopuksi isäni luo että saan vähän työrauhaa kun kirjoitan raporttia jonka pitää olla tiistaina opettajan pöydällä, ja koska menen töihin voimaannuttaviin leffapajoihin maanantai-tiistai niin se pitää ehdottomasti saada valmiiksi sunnuntaina viimeistään.

Huomenna eksä vie Melindan elokuviin, ja ai että Melinda odottaa sitä, hän halusi että hänen kynnet leikataan ja lakataan, hiukset pitää huomenna laittaa hienoksi ja ehdottomasti kuulemma mekko päälle tarhaan huomenna, huheijaa, on tainnu tyttö oppia äidiltänsä. Eli mä ja Nathalie vietetään huomenna laatuaikaa keskenämme, luultavasti istun lattialla ja katselen ihaillen Nathalien iloa kun muumit pyörii ponitalon tanssilattialla.

Tänään tytöt leikkivät tarhaa, ja Melinda ilmoitti haluavansa isona tarhatädiksi, mikä on mielestäni tosi mukavaa, varsinkin kun se oli myös mun unelma-ammatti pienenä tyttönä enkä minä pitkälle sieltä päässyt kun kerta kasvatustieteitä nytkin luen. Mutta hauskinta tässä tarhaleikissä oli että olkkari ja tyttöjen huone oli off limits minulle mikä sinällään oli aika hankalaa koska keittiöön pääsee vaan olkkarin kautta, ja kun astuin maagisen rajan yli, Melinda ja Nathalie huusi, mene pois, mene nukkumaan, tänne ei saa tulla. No minä päätin että piupau mähän liikun kodissani miten mulle sopii ja lopuksi minulle jopa annettiin titteli "outo täti joka kävelee tarhanpihalla" mahtaakohan heillä olla sellainen omassakin tarhassa?
No ainakin leikin perusteella niin Melinda ja Nathalie viihtyvät tarhassa ja pitävät sen tarjoamista virikkeistä, ja se on hyvä juttu.

Mutta huomenissa on aikainen herätys kun pitää ehtiä 07.10 bussilla (enää pari kuukautta tätä bussien kanssa sumplimista)... ja jos Melinda tahtoo niin fiiniksi niin mehän herätään aivan liian aikasin.
Ja kuvassa mun prinsessat, siskoni lakkiaisissa ♥

Äiti, miksi sulla ei ole vauvaa?

Näin kuului kysymys kun Melinda 3½ v tänä iltana meni nukkumaan. Selitin ettei äiti yksin voi saada vauvaa kun ei ole isää vauvalle. Johon ratkaisuksi tarjottiin hänen isää ja isoisää.

Menin vähän puihin, en itse ole miettinyt sinkkuuttani pahana asiana enkä edes välttämättä halua lisää lapsia. Mutta Melinda on nyt vahvasti sitä mieltä että äidin pitäisi pussailla jonkun pojan kanssa ja sitten vielä saada monta vauvaa.

Äiti kun itse on sitä mieltä että elämä on just mallillaan nyt. Tosin äiti pelkää vielä uusia suhteita ja kokoaa vielä itsensä liittäen mukaan sen viimeisen palan joka on vielä kadoksissa, ehkä sitten joskus kun tapaan jonkun joka oikeesti on kiinnostunut ja osoittaa olevansa mun ja tyttöjen huomion arvoinen.

Muutto edessä, muutetaan kaksioon ihan aurajoen rantaan, nyt on vaan koko kämpän perusremppa edessä, lattiasta kattoon, jokaikinen huone, ihanaa... kohta tää blogi muuttuu sisustusaiheiseksi :D

Ja kuvissa on tietty mun tytöt, ekassa Melinda 1kk vanha nimiäisissään, ja toisessa Nathalie 1 pvä vanha synnärillä.

Jag är ett pussel

Det insåg jag för en tid sedan att jag är ett pussel. Då jag separerade för 1½ år sedan så gick jag sönder och alla mina bitar splittrades hit och dit, fastän jag inte ens var hel då. Så nu under de senaste året har jag jagat mina bitar för att pussla ihop mig själv. Jag har hittat de flesta bitarna, en bit saknas ännu, före de så är jag inte redo att stiga ut i världen och motta alla besvikelser och glädjen som väntar mig, fastän jag hur skulle vilja, att hitta den sista biten kommer vara det svåraste för den tappade jag bort för flere år sedan och jag vet inte var jag skall leta, men jag har hjälp.

Idag var jag och flickorna ute en stund, efter det hade vi picknick på vardagsrumsgolvet, vi är trötta på varann, på vädret och brist på stimuli. Tack o lov så e de måndag imorgon.

Muuttokuume

Mä oon asunut suurimman osan elämästäni samassa omakotitalossa Tammisaaressa, josta perheeni muutti rivariin vuonna 2003, ja näin ollen asuin rivarissa 1½ vuotta, välillä ajan vanhan kotitaloni ohi, mutta haikeus ei iske, muistot on mulla sydämessä minne ikinä menenkin. Muutin yhteen eksäni kanssa kaksioon Tammisaaressa heti ylioppilas lakin saatuani ja sieltä matka jatkui Turkuun, koska Melinda syntyi noin 9kk sen muuton jälkeen niin muutimme isompaan ja siellä asuimme yhdessä vajaa 2 vuotta ennenkuin laitettiin lusikat jakoon ja muutin tyttöjen kanssa kolmioon kaupungin ulkopuolelle. Ja nyt kaipaan muutosta taas, haluan kaupunkiin, en jaksa bussien kanssa sumplimista koko ajan, en vaan jaksa. Joten olen alkanut pläräilemään vuokrattavana ilmoja, samaan aikaan mulla on iskenyt hirveä muutosvimma yleensäkin, haaveilen siitä että saan kaikki rojut pois nurkista, ja uutta tilalle, en halua mitään isoa asuntoa, kaksio riittäisi tämä 79m2 on liian iso, en saa siitä otetta, haluan kaksion joka on raikas mutta kompakti, paikka joka olisi moderni ja tarpeeksi iso mulle ja tytöille. Ärsyttävää kun kaikki asunnot jotka kelpuuttaisin menee nenän alta ja ne joihin ehtisin vielä niin näyttö on vasta lokakuun puolella ja muutto venyy joulukuulle. Olen myös miettinyt äitini asuntoa, Äidilläni on 51m2 kaksio aurajoen rannassa, kävelyetäisyydellä kaupungista, remppakohde mutta mietin, mahduttaisko me sinne tyttöjen kanssa? Vuokra olisi mitäänsanomaton ja remppaus olisi varmaan mahdollista, niin lähelle omaa kotia en ole vielä päässyt ikinä, tosin sekin aika koittanee jossain vaiheessa.

Mä haluun muuttaa nyt nyt nyt...

Eksäkin on taas ilmaantunut, oli kuukauden harharetkellä kavereidensa kanssa ameriikoissa, hän haki tytöt eilen ja toi tänä iltana kotiin hakeakseen heidät huomenna tarhasta taas... No mä saan vapaa aikaa, aattelin mennä jumppaan (juu luitte oikein, j u m p p a a n )

Nyt varmaan pitäis mennä nukkumaan...

Eilen vähän kokeilin uutta meikkikikkaa...

Ja näin nättejä oltiin systerin kanssa
viime viikonloppuna :p

and then there was more death

På sistone har min bloggtext saknat den lättsinnighet jag ursprungligen skapade den för, men idag skedde något som den framväxande samhällspedagogen samt mamman i mig inte kan ignorera.
Idag dog 10 oskyldiga människor i ett skottdrama i en yrkeshögskola i Kauhajoki, Finland, inte ens ett år sedan den hemska skolmassakern i Jokela i november 2007 då 8 oskyldiga miste sitt liv. Vart är mitt hemland på väg? Vad har hänt åt de unga, vansinnesdåd en efter en, knivhuggningar, skolskjutningar, vi lever i vilda västern och varför?
Vågar man mera som förälder låta sina barn gå till skolan, eller behöver man fundera om. Vågar jag bli samhällspedagog?
I Finland lyftes vapenlagarna fram, snälla nån är det just det vi skall fokusera oss på just nu? Vapenlagarna betyder ingenting om en ung vill skada, det finns köksknivar, egengjorda bomber och vapen på svarta marknaden, skada kan de nog.
Hur skulle det vara med en titt mellan öronen på de unga? I Åbo arbetar enbart en skolkurator på 4-5 skolor dvs han har inte resurser att nå alla, han har inte tid att ha ett utvecklingssamtal med de unga på hans skolor, VI BEHÖVER MERA SKOLKURATORER!!!!
Vi föräldrar måste ta hand om våra barn, ge dem trygghet, uppmuntran, gränser och tillit, vi måste kunna medge när vårt barn inte mår bra vi måste reagera tidigare som ett samhälle på dessa rop på hjälp.

I detta fall har polisen kritiserats, eftersom gärningsmannen blev inkallad för förhör igår gällande filmerna han postat på youtube, snacka inte bullshit, klart att polisen inte kunde arrestera honom, han hade inget gjort då ännu, dessvärre misstänker jag att detta förhör gjort gärningsmannen rädd för att hans vapen skulle tas ifrån honom så han slog till idag, kanske han hade tänkt vänta tills årsdagen för Jokela, vem vet.
Det vi säkert vet är att det måste ha slagit slint för den 22 åriga gärningsmannen och 10 oskyldiga människor miste sitt liv som en följd av det.
Jag skyller på vår regering, vi behöver större satsning på mentalvården, förebyggande mental- och ungdomsvård, vi behöver veta att våra unga får hjälp i tid. O lyft nu fan annamma lönerna för dessa arbetare, vi börjar ju snart ha livet som insats.

Så ikväll tände jag igen ljus, 10 stycken för alla de oskyldiga som miste livet, mina tankar går ut till deras familjer och vänner samt till gärningsmannens familj, de miste även en av de sina idag.





Vaikka alunperin ajattelinkin että blogini olisi tarkoitettu elämän helpoille asioille, niin kuolema on asia josta on myös tärkeää puhua. Eilen yksi tuttava löydettiin kuolleena merestä, ja tänään 10 viatonta henkeä menetettiin koska mielivaltainen nuori mies avasi tulen ammattikorkeakoulussa Kauhajoella vajaa vuosi Jokelan koulusurmien jälkeen jossa 8 viatonta menetti henkensä. Voimme siis kyseenalaistaa turvallisuutemme, kesän aikana olemme saanneet lukea erilaisista puukotuksista ja muusta väkivallasta. Mitä nuoria oikein vaivaa?

Itse äitinä ja tulevana yhteisöpedagogina pelottaa, uskallanko antaa lasteni mennä kouluun, uskallanko minä olla töissä nuorten kanssa? Ja miksi näin tapahtuu?

Tapahtuma on kirvoittanut keskustelua aselakista, mikä on mun mielestä toisarvoinen keskusteluaihe, jos joku haluaa toista satuttaa niin mikään aseenkantolupa ei sitä estä. Enemmänkin toivoisin että huomio kiinnitettäisiin ehkäisevään hoitoon ja mielenterveyspalveluihin. Me vanhemmat, meidän pitäisi muuttaa asennettamme lapsiamme kohtaan, emme ole heidän kavereita vaan kasvattajia, antakaamme lapsillemme rakkautta, huomiota, kannustusta, rajoja ja itseluottamusta, näin kasvatamme heistä fiksuja aikuisia jotka eivät ala ampumaan koulukavereitansa.
Turussa ruotsinkielisiä kouluja on 4-5 (2 ala-astetta, ylä-aste, lukio, amis) näissä kaikissa on sama kuraattori, eli hänellä ei ole resursseja keskustella jokaisen nuoren kanssa, mikä mielestäni olisi sopivaa, keskustelu jokaisen kanssa ainakin kerran vuodessa, TARVITSEMME LISÄÄ KOULUKURAATTOREJA!!!!!

Tapahtumien yhteydessä on myös nostettu esille poliisin toiminta koska tekijä oli eilen kuulusteluissa youtube pätkän takia, eihän häntä voitu pidättää koska rikosta ei ollut tapahtunut, luulen tosin että kuulustelu laukaisi ampumavälikohtauksen, epäilen itse että teko oli määrä toteuttaa Jokelan vuosipäivänä mutta pelko siitä että ase takavarikoidaan sai tekijän siirtymään tekoihin jo.

Sytytin tänään 10 kynttilää viattomien uhrien kunniaksi, ajatukseni menevät uhrien ystäville ja omaisille kuin myös tekijän omaisille, hekin menettivät yhden heistä.

Rauhaa ja rakkautta kaikille ♥ Fred och kärlek åt er alla

Vem kan dö?

En händelse som började ockupera min tanke på fredagen har skett, en kille, ett år äldre än jag, som studerar i samma skola som jag på en annan linje, i en annan stad försvann den 9 september.
Idag hittades han död i havet i Vasa.
Så varför bryr jag mig? Människor dör hela tiden.
Jag visste vem han var, kände är att överdriva, han var i min skolas styrelse, jag spenderade en helg i sällskap med honom och flere andra på en tutorutbildning i maj, så jag har pratat med honom.
Ändå var det något som jag tyckte om i honom, troligen hans roliga presentation om hur det är att vara utbytesstuderande, hans engelska var superb och det var något sympatiskt sprudlande över honom, en kille med glimten i ögat helt enkelt.

Idag fick vi alltså sorgebud via e-post, flaggan hissades i halvstång och jag stannade upp för att tänka, livet är kort, ibland tas det ifrån en allt för fort, man måste ta vara på var dag, se till att man kommer ihåg att älska och förlåta för det är något vi alla vill överallt i världen förstod jag på en mångkulturalistisk sammankomst, fred och kärlek för oss vidare.

Mina tankar går ut till familjen som förlorat en av sina, mina tankar går ut till alla dem som kände den avlidne bättre.
Ikväll tände jag ett ljus, för enligt en tradition i nån kultur, minns inte vilken så behöver själen ljus för att hitta vägen fram, trots att jag inte är religiös av mig så tycker jag tanken är fin.

Vem kan dö?
Bara sluta att finnas till
Om man lämnat ett spår
i någons liv.
-Nordman

Vilken tur eller hur att vi föddes till kultur?

För en gångs skull så tänker jag dra in politik i min blogg, för det är även ett dolt intresse jag har.
Så först vill jag påminna om att rösta i kommunalvalet!!! Sen vill jag fortsätta med att berätta att studerandekåren Novium vid yrkeshögskolan Novia tog mitt förslag om ett utskott för studerande föräldrar på allvar o rekrytering pågår till detta utskott. Härligt att få påverka.
Har även skrivit ett surt mail åt Jyrki Katainen om beskattningspolitiken i samband med boendeförälder och distansföräldern, för distansföräldern får skattelättnader men inte boende föräldern, vilket är O R Ä T T V I S T ! ! ! Jag vågar påstå att jag betalar mer underhåll för mina barn än vad mitt ex gör (fastän han betalar helt hyfsat) men anser att skattelättnaden skall komma åt båda föräldrarna eller slopas helt.
På lördagen tog jag del i en ytterst intressant debatt gällande ensamstående föräldrar och var "glad" att märka att jag definitivt inte är ensam om att känna att man inte räcker till alltid men jag tror att jag har enorma resurser i mig själv och det faktum att jag använder min hjärna, allt som oftast. Fastän jag började dagen med att tro att det var torsdag och var ytterst förvånad när resten av mina klasskamrater inte dök upp på utsatt tid vid utsatt plats fastän det var jag som var ett dygn i förväg - daaa!

Men över till mina politiska tankar, jag är förbluffad över att det finns politiker som strävar att komma in i kommunfullmäktige som anser att holocausten aldrig skedde!!! Ursäkta mig, men nu tänker jag använda ordet PUCKO, pucko, PUCKO! Jag besökte Auschwitz, Auscwitz-Birkenau, Sachsenhausen och Ravensbrück våren 2003 och kan med största allvar säga, det var verkligt, MYCKET verkligt. För övrigt anser jag också att all rasism borde slopas från politiska teser, vad vinner man på en högerextremistisk tes som mest förargar andra och får en att vilja skrika över hur intvinnade kortsynta blådårar denna värld bär. Okej det var kanske aningen kortsynt av mig att kalla dem blådårar, men jag anser att det inte är politiskt korrekt att blanda in rasism i politik, eller i något annat heller för den delen, om det känns att man vill slippa sina fördomar så rekommenderar jag varmt besök till ett levande bibliotek var man kan låna sin fördom, eller kanske en attityd förändring genom att resa till ett land var man själv är minoritetsbefolkning. Man kan vara stolt över sin kultur, men man skall aldrig trasha ner på en annan, för då blir Malin sur!!!!



Muistakaa äänestää kunnallisvaaleissa!!!

Fotona: Lustiga skrivfel jag fann på Cypern.
Kuvat: Hassuja kirjoitusvirheitä joita löysin Kyproksella

Pikkusisko

Minulla on pikkusisko, hän on minua 4 vuotta nuorempi. Lapsena pidin häntä pääsääntöisesti rasittavana penskana. Mutta nyt, hän on jo aikuinen, opiskelija, fiksu ja mukava henkilö ja kaunis kuin mikä, hänen seurassa viihtyy vaikka olemmekin kovin erilaisia, mutta jotenkin se tieto että tiedämme toistemme elämän vaiheet ja historiat ja että välitämme toisistamme saa ainakin minut tuntemaan yhteenkuuluvuutta hänen kanssa, ja olen ylpeä hänestä.

Sydämeeni sattuu nyt, siskoni kertoi eilen että hän on eronnut poikaystävästään ja siskooni sattuu, sattuu niin pirusti. Ja vaikka en haluaisi sitä niin omat muistot omasta kivusta ja surusta muistuu mieleen ja se että tunnen avuttomuutta, siskoni on monta sata kilsaa luotani en voi mennä halamaan häntä enkä kertoa että välitän muuta kuin puhelimen välityksellä.

Onneksi sain järjestettyy lapsenvahdin viikonlopulle ja lähden perjantaina siskoni luokse, halamaan lujaa ja kertomaan että kyllä ne asiat järjestyy ja että hän on minulle todella todella rakas.Kuvassa meidän perheen pikkusisko eli Nathalie, taisi olla aika suuttunut mulle jostakin, mutta näin pahalta mustakin tuntuu juuri nyt.
Vi tänker hela familjen på dig "mosse" ♥♥

Who´s feeling lucky?

Ja täällä taas juoruilemassa...
Sairastuminen on hyvää liikuntaa, vatsalihakset niin hellinä kaiken yskimisen jälkeen ettei tee mieli yskiä enää ollenkaan. Kouluun menin taas tänään, ja oon pihalla kuin lumiukko kursseissa, jossain vaiheessa pitää siis selvittää mitä tapahtuu ja milloin.
Ääni on ihan kähee, kuullostan ihan vanhukselta ja se mikä huolestuttaa on lauantaina pidettävä esitelmä yhteishuoltajien liiton puolesta Espoossa, ja mun ääni on tälläinen *kräh kräh*

Huomenna on keltanokka bileet, tutorina niin mun kuuluu ottaa niihin osaa, ihana serkkuni ja Nathalien kummitäti tuli eilen tänne ja hoitaa tyttöjä huomenna että mä pääsen keikkumaan mintunvihreessä kammotuksessani kaupungille.

Mistä tuli mieleen, mun tyhmä etusormen kynsi on katkennut, mutta tänään löysin neliapilan, onkohan mulla onnea rakkaudessa vaiko rahassa, hirvittää myöntää että mielummin otan rahat kuin rakkauden juuri nyt, shoppailu kun on mielekkäämpää kuin deittailu, varsinkin jos kyseessä on joku urpo joita tunnun vetävän luokseni kuin sokeri kärpäsiä...


Ja lopuksi makee vinkki: Fazerin uusi omar suklaa, et taatusti vedä koko plattaa kun se on niin makeeta.

















Omarchoklad om du vill ha något väääldigt sött!

*köh köh köh*

Jag hatar att vara sjuk, något jag sportat med under det senaste året otaliga gånger främst bihåleinflammation, så det var inte med glädje jag sökte mig till hvc för en till antibiotika kur, nu hostar jag såååå in i norden, så jag tror jag storknar.
Flickorna har återgått till dagis idag, dessvärre har Melindas bästis hunnit byta dagis under vår Cypern vistelse och springmasken har hittat sin väg till dagiset *usch*.
Så när jag nu en gång satt på hvc så passade jag på att studera in mig på denna ökända parasit och beslöt att inte en chans att den får boplats i vårt hem inte. För övrigt så har en till gelnagel brustit, den övelevde till 6 dagars ålder, o jag försöker desperat komma på hur jag skall fixa nya åt mig, finns det nån snabbkurs man kan gå "Hur laga gel/akrylnaglar åt sig själv".

Idag laga jag vispgröt som blev sådär måttligt bra, löst o soppigt, jag stuvade in den i kylskåpet o önskar att den stelnar tills imorgon.

Övrigt kan jag rapportera att vi fått en ny kran, vår gamla termostat kran svek oss och skållade hela familjen med att vägra kallt/svalt/ljummet vatten, mysigt att duscha minst sagt.

Men nu avslutar jag med en bild som jag tog i juli 2008 från vår stugas veranda... snart e de höst o dags för ylletröjor, ljus och mys, eftersom mina föräldrar båda läser min blogg så säger jag riktigt tyst att jag har 2 stycken ljuuuvliga ylletröjor på väg från halens... så jag inte blir sjuk nå mer, of course ;)

Mä inhoan olla kipee, yskittää niin että keuhkot meinaa ottaa lähtöpassit ruumiista joten matka vei arvauskeskuseen, tosin onnistuin arvaamaan itsekin mikä mua vaivas, hemmetin poskiontelot - taas. Antibioottia nassuun vaan ja kait se siitä. Harmi vaan että mun pitäis soittaa yks virallinen puhelu vielä tänään mutta yskittää kahta kauheammin kun puhun, eli jätän pakon edessä huomiseksi jolloin toivottavasti yskäkin on hellittänyt.
Tytöt palas tänään tarhaan, huomatakseemme että Melindan bestis on vaihtanut tarhaa ja kihomato on löytänyt tiensä tarhaan, olen nyt tutkinut mikä se kihomato on ja sitä en kotiini halua vaikka mikä olisi.

Mutta nyt tärisen ihan kuumeesta, eli taidan mennä maate... kuva yllä on ahvenanmaan mökiltämme heinäkuusta 2008.

Yearbook yourself

Törmäsin perhiksellä ketjuun joka esitteli
sivuston jossa voi tehdä jenkkiversio koulukuvia itsestään aina vuodesta 1950-2000 ajan väliltä.... Mä ja tytöt ollaan tosi nättejä *hahaha*

Jag stötte på en tråd på ett familjeforum som tipsade om en sida var man kan se hur man skulle ha sett ut i en amerikansk skolbok ända från år 1950-2000... så jag måste testa, jag o flickorna ser inte kloka ut...

Yearbook yourself