Kaikki on kuullut vähintäänkin yhden kertomuksen eksästä josta tulee raivohullu kun uusi kumppani astuu toiselle kuviin, yleensä eksä on tässä tilanteessa äiti.
Minustakin tuli noita akka.
Eilen sain saavillisen kylmää vettä niskaan ja potkun mahaan kun Melinda kertoi että isän kaveri oli hakenut heidät tarhasta, ja tämä kaveri oli vahtinut heitä kun isä oli poissa, isä ja tämä kaveri pussailee ja loppuhuipennuksena Melinda kertoi pitävänsä tästä naisesta.
Minä en haikaile eksäni perään, syy miksi tämä satutti on että meillä on sopimus eksän kanssa joka sanoo että ennen kuin lapset tapaavat uuden kumppanin toiselle vanhemmalle kerrotaan asiasta. Minulle ei sitä armoa annettu vaan täyteen ladattu 3½ vuotias laukoi totuuksia ja kuolin.
En edes tiedä miksi reagoin niin kovaa, tai tiedän. Eksä petti minua, valehteli ja tuhosi minut. Eksä valehteli taas, eksä keksi tyhmän vitsin jossa pahoitteli ettei ollut lapsia hakenut tarhasta vaikka näin oltiin jo sovittu, tämä viesti tuli klo 21 illalla jolloin minulle iski paniikki koska mulle ei ollut kukaan ilmoittanut siitä että minun olisi pitänyt hakea lapseni. Kun soitin eksän mielestä tämä oli hauskaa. En luota eksääni. Mikä sinällään on traagista ottaen huomioon että meillä on kaksi lasta joista nuorin on täysikäinen vasta 16 vuoden päästä, eli joudun kestämään eksää vielä pitkän tovin.
Mitä pahinta on ettei eksäni kykene pahoittelemaan, vaan haukkuu minut vastapainona vielä pataluhaksi.
Hän ei olisi ollut yhtään iloinen jos tytöt olisi tavannut jonkun miehen ennen minun ilmoitusta hänelle. Koska jossain määrin pinnan alla kuohuu pelko, "entä jos mun lapset ei rakasta mua tarpeeksi, pysyäkseen minun rinnalla, vaikka olen heidän äiti kaikin tavoin. Entä jos en ole kyllin hyvä, vaikka olen taistellut meidän kolmen edestä niin kauan ja kovaa."
Olen loukkaantunut ja kiukkuinen, olen surullinen.
Rakastan lapsiani, olen leijonanaaras joka taistelee lasteni eteen vaikka mikä olisi, kukaan ei tule minun reviirilleni.
Pikkumaista ja lapsellista? Olkoot, tää on tunne ei järkiasia.
perjantai 19. joulukuuta 2008
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
A single girl in Manhatta... I mean Turku
Sex and the city ähky, romanttisuuden kyynisessä maailmassa elän ja olen sex and the cityn lumoissa, huhheijaa.
Koulukin on jo loppusuoralla, huomenna pidän pr-esiintymisen Tammisaaressa ja sitt alkaakin jo loma. Lahjatkin hankin ikäänkuin vahingossa.
Ja kesäkin näyttää jo positiivisia puoliaan noin niinkuin suunnitteluasteikolla
elämä edessä, tai ainakin joulu.
Olen sinkku ja faboulous. :p
(kuka se lehmän häntää nostaa ellei lehmä itse?)
Koulukin on jo loppusuoralla, huomenna pidän pr-esiintymisen Tammisaaressa ja sitt alkaakin jo loma. Lahjatkin hankin ikäänkuin vahingossa.
Ja kesäkin näyttää jo positiivisia puoliaan noin niinkuin suunnitteluasteikolla
elämä edessä, tai ainakin joulu.
Olen sinkku ja faboulous. :p
(kuka se lehmän häntää nostaa ellei lehmä itse?)
torstai 11. joulukuuta 2008
Smooth sailing, for once
Tänään on ollut erinomainen päivä. Aamu alkoi kylläkin jo seiskalta kun herätin tytöt ja eksä haki meidät tarhaan tyttöjen joulujuhlaan, joka oli söpö ja kiva tilaisuus... Tytöt tanssi ja lauloi ja oli niin suloisia.
Eksä heitti mut kouluun kun lähti töihin ja menin kirjoittaa tenttiä, kun näin kysymykset tajusin että osaan vastaukset kaikkiin, ja kirjoitin 12 sivua täyttä asiaa.
Sen jälkeen pääsin vielä suullisesta työlaki tentistä läpi josta matka jatkui Paraisille projektisuunnitteluun, joka oli aivan mahtava kokemus. Hain tytöt ja tultiin kotiin.
Ihana päivä kertakaikkiaan.
Ja löysin uuden tekniikan millä saada Nathalie tottelemaan, joulupukki kävi tarhassa tänään ja Nathalie pelkäs, joten jos Nathalie ei tottele niin äiti käskee pukin takaisin. Raukka.
Mutta nyt meen saastuttamaan ilmapiiriä positiivisuudellani jonnekin muualle.
Eksä heitti mut kouluun kun lähti töihin ja menin kirjoittaa tenttiä, kun näin kysymykset tajusin että osaan vastaukset kaikkiin, ja kirjoitin 12 sivua täyttä asiaa.
Sen jälkeen pääsin vielä suullisesta työlaki tentistä läpi josta matka jatkui Paraisille projektisuunnitteluun, joka oli aivan mahtava kokemus. Hain tytöt ja tultiin kotiin.
Ihana päivä kertakaikkiaan.
Ja löysin uuden tekniikan millä saada Nathalie tottelemaan, joulupukki kävi tarhassa tänään ja Nathalie pelkäs, joten jos Nathalie ei tottele niin äiti käskee pukin takaisin. Raukka.
Mutta nyt meen saastuttamaan ilmapiiriä positiivisuudellani jonnekin muualle.
maanantai 8. joulukuuta 2008
Times a wasting
Jos joku kaipaa vähän sairaslomaa niin täällä olisi tarjolla bakteereita ja viruksia jotka takuulla pitävät kantajansa sängyn pohjalla. Mä ja Nathalie ollaan terveitä, Melindan kunto romahti.
Eli sairasloma jatkuu.
Eilen molemmat oli täysin kondiksessa, käytiin kirjastossa ja syömässä ravintolassa sen jälkeen kuunneltiin sukkarokkiorkesteria Hansassa, ihan jees päivä. Tänään ex-anoppi haki tytöt ja hoiti niitä koko päivän että pääsin kouluun ja illalla sain likat takaisin, Melinda raukka ihan kalpee ja kipee, nyt ois jo kiva palata tarhaan ja arkeen.
Koulutyöt painaa päälle, eli jos jollakulla on tylsää niin täällä olis mm 10 kysymystä työoikeudesta jotka tarvitsisi vastauksia, olis kaks tenttii johon lukea yks elokuvaanalyysi ja oli mulla jotain muuta vielä.
Nyt vaan mietin että mikä elokuva ois; kiinnostava ja kertoo johtajuudesta, oisko Schindlerin lista? vai muita ehdotuksia otetaan vastaan!!!
Oon aika väsynyt ja naatti, onneksi kohta on loma. Sain tänään rattaat pyörimään oman opintosuunnitelman puolesta ja pääsen luultavasti valmistumaan kevät 2010 mennessä, eli vain puoli vuotta jäljessä luokkakavereitani, aika hyvä ottaen huomioon että olin 9kk äitiyslomalla tässä välissä.
Tylsä päivä, tylsä blogikirjoitus.
Jag är inte en morgonmänniska alls.
Eli sairasloma jatkuu.
Eilen molemmat oli täysin kondiksessa, käytiin kirjastossa ja syömässä ravintolassa sen jälkeen kuunneltiin sukkarokkiorkesteria Hansassa, ihan jees päivä. Tänään ex-anoppi haki tytöt ja hoiti niitä koko päivän että pääsin kouluun ja illalla sain likat takaisin, Melinda raukka ihan kalpee ja kipee, nyt ois jo kiva palata tarhaan ja arkeen.
Koulutyöt painaa päälle, eli jos jollakulla on tylsää niin täällä olis mm 10 kysymystä työoikeudesta jotka tarvitsisi vastauksia, olis kaks tenttii johon lukea yks elokuvaanalyysi ja oli mulla jotain muuta vielä.
Nyt vaan mietin että mikä elokuva ois; kiinnostava ja kertoo johtajuudesta, oisko Schindlerin lista? vai muita ehdotuksia otetaan vastaan!!!
Oon aika väsynyt ja naatti, onneksi kohta on loma. Sain tänään rattaat pyörimään oman opintosuunnitelman puolesta ja pääsen luultavasti valmistumaan kevät 2010 mennessä, eli vain puoli vuotta jäljessä luokkakavereitani, aika hyvä ottaen huomioon että olin 9kk äitiyslomalla tässä välissä.
Tylsä päivä, tylsä blogikirjoitus.
Jag är inte en morgonmänniska alls.
lauantai 6. joulukuuta 2008
Itsenäisesti kurupiiloa
Hyvää itsenäisyyspäivää!!!
Me aletaan Nathalien kanssa olla elävien kirjoissa pikkuhiljaa kun ollaan saatu antibiootteja molemmat. Eilen olin vielä ihan surkeessa kunnossa joten tytöt vietti yön isänsä luona. Huomenna olen luvannut viedä tytöt kirjastoon, siinä mielessä on oma lehmä ojassa näin ollen voi olla pikkiriikkinen mahdollisuus että ehdin tehdä yhden esitelmän maanantaille valmiiksi, ainakin siedettävästi rimaa hipoen.
Tytöt tuli kotiin iltapäivällä ja syötiin nakkeja ja ranskalaisia, tosin mulla tökki nakit äitini sika teurastus jutun kanssa joka johti minut lukemaan vegeruokailusta. I might even give it a shot. Why not?
Sitt katsottiin "mutta mitä tapahtui joulupukille" leffaa jonka Melinda ymmärsi omalla tavallaan, tytöt sai vähän herkkuja ja mehua kun istuttiin lattialla ja picknickailtiin kuten Melinda ja Nathalie tätä kutsuu.
Kun leffa loppui niin Melinda kysyi mitä tehdään. Molemmat halusivat leikkiä kurupiiloa.
Sinällään iätön leikki, tämä meidän leikki vaatii jo taitoa, ensinnäkin, valitse helppo piilopaikka itsellesi, paikka jonne pääset viidessä sekunnissa kun Melinda laskee kymppiin tai Nathalie laskee: yksi, neljä, kaksi, seitsemän. Mutta todellinen taitolaji on olla löytämättä muksut heti, varsinkin kun Melinda huutaa; "Äiti mä oon peiton alla piilossa" ja sängyssä todellakin on iso kuhmu. Vaihtoehtoisesti molemmat on oven takana jolloin saa vetää kunnon näyttelijän lahjat esille ja huutaa "missäköhän mun tytöt on, oi oi kun äiti ei löydä"
Mun piilot olivat liian vaikeita, mm ruokasalipöydän alla (Melinda käveli moooonta kertaa ohi muttei tajunnut), keittiön lattialla ilman mitään piiloa (meinasin jo tylsistyä kun istuin siellä, tajusin tosin että mun pitää imuroida viimeistään huomenna), mun komero jossa ovi oli auki (jälleen kerran mun ohi käveltiin) ja vaikein taisi olla kylpyamme (okei myönnän itsekin että oli vaikee, mutta kävivät kyllä molemmat katsomassa pesuhuoneeseen ja istuin näkyvästi kylpyammeessa), olohuonen verhojen takana seisoin varmaan viitisen minuuttia kunnes Melinda ja Nathalie alkoi jo hätääntyä jolloin autoin heitä "vähäsen" oikeille jäljille.
Ihanaa kun alkaa tää sairasputki olla jo pikkuhiljaa ohi, mulla ja Nathaliella on vielä jälkitarkastukset myöhemmin mutta muuten niin maanantaina alkaa jo arki. Melinda haluaisi kovasti joulupukkia katsomaan, olen miettinyt jos ensi vuonna veisin heidät lappiin katsomaan joulupukkia tänä vuonna voivat saada kirjeet sieltä...
Ja kuukauden päästä mun vauva on jo kaksivuotias, en ymmärrä minne aika menee, mutta olen kiitollinen jokaisesta päivästä neitieni kanssa. Lapset kun ovat kuulemma elämän suola.
Vårt land, vårt land
Vårt Fosterland
Ljud högt o dyra ord
Ej lyfts en höjd mot himlens rand
Ej sänks en dal ej sköljs en strand
Mer älskad än vår bygd i nord
Än våra fäders jord
Oi maamme Suomi synnyinmaa
Soi sana kultainen
Ei laaksoa, ei kukkulaa
Ei vettä, rantaa rakkaampaa
Kuin kotimaa tää pohjoinen
Maa kallis isien
Suomi Finland 6.12.1917
Piti vaan lisätä että Melindan ja Nathalien nuket ovat kohta 91 vuotiaita kanss, heidän synttäreitä kun vietetään päivittäin... Paljon Onnea vaan...
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Shoulda, woulda, coulda
Oon joskus miettinyt "entä jos.." scenariota, millaiselta elämä nyt näyttäisi?
Elämässä kun on joko tehnyt valinnat itse tai joku toinen on tehnyt valinnat puolestasi, esimerkiksi jos perheeni ei olisi ikinä muuttanut Helsingistä pois niin millainen elämäni nyt olisi? Ja tärkeintä kuka olisin. Olisinko kuitenkin läpikäynyt kiusaamishelvetin koulussa joka johti suoraan tähän veemäiseen syömishäiriöön joka nakertaa sieluani joka päivä. Olisiko vanhempani eronneet ja aiheuttaneet elinikäiset vammat minulle kun tulee parisuhteisiin.
Entä jos en olisi avannut suutani silloin elokuussa 2003 missä olisin nyt? Tai, jos en olisi kertonut eksälleni että tiedän hänen pettämisestään, missä olisimme nyt?
Tuskallisinta eron jälkeisessä elämässä on ollut itsetutkiskelu, syiden ja seurausten etsiminen ja se on kuin Pandoran lipasto sieltä vaan pulppuaa lisää ja lisää tietoa, tietoa joka lisää tuskaa.
Minulla on ollut kolme suhdetta, joista yksi oli oikeeta rakkautta, sellaista mistä jokainen haaveilee, suhde jonka kuvittelin kestävän läpi ikuisuuden. Niin ei toki käynyt. Käteen jäi epäusko, kaksi lasta, murtunut ego ja sydän ja tieto siitä etten ikinä kelpaa. Nyt suojamuurit on niin korkeat että pelkään kaikkia.
Yksinään sairastaminen on ihan hanurista, eikä asiaa helpota että eksä oli kerrankin yhteistyökykyinen, ystävällinen ja huomaavainen, ihan niin kuin me joskus oltiin. Asiaa ei tietty auta se että mulla on lapsiani kova ikävä ja sen myötä myös ikävä perhettäni joka menehtyi aivan liian aikasin.
Elänkö väärällä vuosituhannella tai väärässä kulttuurissa? Olenko vääränlainen kun haluaisin niin kovasti uskoa perheeseen ja monogamiaan, rakkauteen joka kävelee piikkilankaakin pitkin selviytyäkseen tuiskeesta ja tuulesta. Minusta on tullut kyyninen itseinhon partaalla heiluva ihminen. Mun lapsilta ja multa riistettiin perhe. Mä jouduin hautaamaan jo toisen perheeni, minulla on selvästikin huono vaikutus perheisiin.
Milloin se kaipuu loppuu, ja tapaanko vielä ikinä jonkun joka elää samassa haavemaailmassa kuin minä?
Elämässä kun on joko tehnyt valinnat itse tai joku toinen on tehnyt valinnat puolestasi, esimerkiksi jos perheeni ei olisi ikinä muuttanut Helsingistä pois niin millainen elämäni nyt olisi? Ja tärkeintä kuka olisin. Olisinko kuitenkin läpikäynyt kiusaamishelvetin koulussa joka johti suoraan tähän veemäiseen syömishäiriöön joka nakertaa sieluani joka päivä. Olisiko vanhempani eronneet ja aiheuttaneet elinikäiset vammat minulle kun tulee parisuhteisiin.
Entä jos en olisi avannut suutani silloin elokuussa 2003 missä olisin nyt? Tai, jos en olisi kertonut eksälleni että tiedän hänen pettämisestään, missä olisimme nyt?
Tuskallisinta eron jälkeisessä elämässä on ollut itsetutkiskelu, syiden ja seurausten etsiminen ja se on kuin Pandoran lipasto sieltä vaan pulppuaa lisää ja lisää tietoa, tietoa joka lisää tuskaa.
Minulla on ollut kolme suhdetta, joista yksi oli oikeeta rakkautta, sellaista mistä jokainen haaveilee, suhde jonka kuvittelin kestävän läpi ikuisuuden. Niin ei toki käynyt. Käteen jäi epäusko, kaksi lasta, murtunut ego ja sydän ja tieto siitä etten ikinä kelpaa. Nyt suojamuurit on niin korkeat että pelkään kaikkia.
Yksinään sairastaminen on ihan hanurista, eikä asiaa helpota että eksä oli kerrankin yhteistyökykyinen, ystävällinen ja huomaavainen, ihan niin kuin me joskus oltiin. Asiaa ei tietty auta se että mulla on lapsiani kova ikävä ja sen myötä myös ikävä perhettäni joka menehtyi aivan liian aikasin.
Elänkö väärällä vuosituhannella tai väärässä kulttuurissa? Olenko vääränlainen kun haluaisin niin kovasti uskoa perheeseen ja monogamiaan, rakkauteen joka kävelee piikkilankaakin pitkin selviytyäkseen tuiskeesta ja tuulesta. Minusta on tullut kyyninen itseinhon partaalla heiluva ihminen. Mun lapsilta ja multa riistettiin perhe. Mä jouduin hautaamaan jo toisen perheeni, minulla on selvästikin huono vaikutus perheisiin.
Milloin se kaipuu loppuu, ja tapaanko vielä ikinä jonkun joka elää samassa haavemaailmassa kuin minä?
-RIP FAMILY *2-
Joitakin sanoja ei voi ikinä lausua kun aikaa on kulunut liikaa. Ikävä vaivaa enkä ikinä pysty päästämään otettani kokonaan. Varjojen tapaan muistot kulkevat kanssani, kunnes minun valoni sammuu.
tiistai 2. joulukuuta 2008
Who´s making me chickensoup?
Flunssa on sellainen pieni pirulainen ja virukset on sellaisia että ne takertuu tyttäreihini, sitten tuon tyttäreni kotiin ja virukset tarttuvat kotiini ja loppujen lopuksi minuun. Ja kun yksi väsynyt äiti yskii verta niin ei hirveesti naurata.
Olen siis saikulla, äsken mittasin kuumetta ja olo on kuin maantien jyrän alle jäännyt.
Great.
No koska joskus pitäisi voida sanoa jotain positiivista x-factorista niin hän haki lapset mukisematta kun vilauttelin sitä että jos en parane niin joudun sairaalaan.
Joten tänä iltana täällä häärää minä, vaniljajäätelöä (kylmä tuntuu hyvältä kurkussa) ja kaikki kuusi sesonkia sex& city:stä tosin aloitan viidennen kauden jo kohta.
Perjantaina pääsin pitkästä aikaa bilettämään, oli ihan kivaa, se on vaan niin huonosti että juhlat tuppaa muistuttamaan siitä ettei mulla ole ketään jonka kättä pidellä, tosin sairaudet muistuttaa siitä ettei mulla ole ketään täällä säälimässä mua.
Mutta, hyvää orastavaa joulukuuta, lumet suli mutta hey, kyll tää tästä.
Olen siis saikulla, äsken mittasin kuumetta ja olo on kuin maantien jyrän alle jäännyt.
Great.
No koska joskus pitäisi voida sanoa jotain positiivista x-factorista niin hän haki lapset mukisematta kun vilauttelin sitä että jos en parane niin joudun sairaalaan.
Joten tänä iltana täällä häärää minä, vaniljajäätelöä (kylmä tuntuu hyvältä kurkussa) ja kaikki kuusi sesonkia sex& city:stä tosin aloitan viidennen kauden jo kohta.
Perjantaina pääsin pitkästä aikaa bilettämään, oli ihan kivaa, se on vaan niin huonosti että juhlat tuppaa muistuttamaan siitä ettei mulla ole ketään jonka kättä pidellä, tosin sairaudet muistuttaa siitä ettei mulla ole ketään täällä säälimässä mua.
Mutta, hyvää orastavaa joulukuuta, lumet suli mutta hey, kyll tää tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
