Tähdistä ja enkeleistä

Hysteerisen lyhyen yön jälkeen olen vaan kyennyt itkemään väsymyksessäni ja Melinda on kysynyt minne vanhafammu on mennyt. Olen selittänyt että hänestä tuli eilen enkeli joka istuu tähden päällä.
Melinda sitt kysyi jos minustakin tulee enkeli joskus ja kun vastasin myöntävästi hän alkoi itkemään ja sanoi;

-Mutta äiti, mä en halua että susta tulee enkeli.

Silloin itketti jo kunnolla ja sanoin etten halua tulla enkeliksi ennen kuin olen tosi vanha ja Melinda ja Nathalie ei enää tarvitse minua. Lupasin myös odottaa heitä tähden reunalla kun aikani on koittanut. Sen jälkeen Melinda ei pelännyt enää, ja noin niinku iällisesti katsottuna niin kuolema ei kolkuttele vielä ovelle.

Kun olin 14, minulla oli uskonpuute, pelkäsin kuolemaa ja ahdistuin ajatuksesta että minä voin kuolla. Nyt ei enää ahdista, turhaa luonnollisia asioita on pelätä.

Väsyttävä ja turhauttava päivä takana. En ole ihan vielä käsittänyt että Fammuni joka oli kuin auringonpaiste on jättänyt meidät. Huomenna takaisin Turkuun ja Nathalien synttärikekkereitä järjestelemään.