oisko jo kerrottavaa...

Hellou,

Long time no write...

yksi syy voisi olla että elämäni on suhteellisen tylsää ja kulkee normaalisti eteenpäin ilman sen kummempia töyssyjä... mutta kerrotaanpa jotain.

Olen ollut viikon etelä-Lapissa tarkalleen ottaen Rovaniemellä, siellä ei edes ollut kylmä mutta matkan varrella käytiin Kemin lumilinnassa joka oli minulle pienimuotoinen pettymys, siellä oli kylmää...
Draamalta ei selvitty kun minä "hurjapää" eksyin metsään kun tarposin lumikengillä siellä, onneksi löysin tieni ulos koska en istu metsässä kirjoittamassa tätä.

Kiloja on muuten menetetty vajaa 14, eli ihan kivasti menee, tosin ruisleipää teki niin hirveesti mieli että sorruin ja rangaistukseksi sain kovan vatsasäryn, joten tuskin huominen punnituspäivä tuo kesää vielä, tai ehtiihän sitä vielä reenata kovalla vauhdilla tänään, jos jaksaa.

Tytötkin on valloittavan ihania, Nathalie on vaan saanut uuden yöllisen harrastuksen jota ilman oltaisiin pärjätty erinomaisesti. Heräsin klo 3 yöllä pari yötä sitten Nathalieen kiljuntaan, hänen sänky oli tyhjä ja hän seisoi keittiössä huutaen purukumin perään, kun nostin hänet syliin hän nukkus, joten sain ensimmäisen kerran tavata unissakävelijän, ja se oli oma tyttäreni.

Huomenna meen työhaastatteluun ja toivottavasti saisin työhaastattelupyyntöjä lisää koska kesä on haaveiluasteikolla upean upea. Saan viettää sinkkukesää sielujen kyllyydestä koska eksä ja mä vaihdetaan rooleja kesäksi ja tytöt asuu väliaikaisesti hänen kanssa, aion treenata ja käydä jokilaivalla ja tehdä kaikenlaista mielekästä...

Melindakin on oppinut uuden taidon, hän osaa sanoa ärrän, joka tulee esille sillä tavalla että hän korrostaa kaikkien sanojen ärriä ja välillä hän murrisee :D

Melindalla näyttäisi myös olevan jonkinverran matikkapäätä koska simppelit laskut onnistuu helposti ja kun kehuin ja sanoin että minä en ole mikä matikkanero niin Melinda sanoi:
- Ei se mitään äiti, mä voin opettaa sinua...

Juu en mä niiin huono kuitenkaan ole... :lol:

Don´t stop me now, I´m having such a good time...

...I´m out of control, I´m gonna go go go ooh explode, I´m burning through the sky yeah two hundred degrees that´s why they call me mr fahrenheit I´m travelling at the speed of sound...

Idag sprängde jag banken, -10 kg!!! Wuhuu första etappen nådd, fy attan så det känns bra!!!
Igår var jag först och lekte about 2 timmar med Wii:n, sen traskade jag halft springades halt promenerande till boxbiccen var Po-po-po-pokerface fastnade i mitt huvud (usch inte alls min typ av låt). Sen kom min goda vän Mikaela hit för hon påstod sig vara ett gråtande barn som aldrig fått ett tv-spel så vi spelade Wii sports och Wii Fit en stund, såg troligen ut som små idioter då vi bowlade :) (Aningen trist att bowla elektroniskt måst jag säga).. Sen testade vi vår Body age på Wii sports och blev båda glada pensionärer :/

Nu sitter jag och lyssnar på Queen - Don´t stop me now och känner mig som en fjäder, okej överdrift gånger hundra men oujee etapp 1 nådd. Jag skall definitivt fara ut idag igen, tagga en rejäl länk då staminan börjar öka, igår sprang jag (joggade) 2km utan att känna mig död, och jag hatar att jogga... Jag är så nöjd och ja, jag tänker för tillfället bryta jantelagen och säga att jag är stolt över mig själv, och om jag ska låsas in gör det på ett gym :D


För övrigt så ska jag idag skriva färdigt mitt skolarbete, tvätta lite byk och vänta mina döttrar hem.. Känna mig stor som ett hus och dunka mig själv i ryggen och vara sliskigt nöjd över hur duktig jag varit.

Förra veckan så var Nathalie lite ledsen en dag som jag lämnade henne på dagis, och som en mamma bör fick jag lite illa och vara så jag höll flickorna hemma en dag, vilket jag hastigt ångrade då Nathalie beslöt sig för att göra en manikyr åt sig själv med hjälp av mitt bruna nagellack, någon som vet hur nagellack lossnar från kläder?

Jeps men nu ska jag gå och mysa i mitt sliskiga lyckorus tillsammans med min fil och mina frusna bär... I´m a racing car on my way to Mars like Lady Godiva, I´m gonna go go, there´s no stopping mee...

Vad man inte gör för att slippa skriva skolarbeten...

Alltså bloggar man... :D

Jag ser framemot en ledig helg, flickorna far till sin pappa ikväll och jag skall se på filmer och göra skolarbeten för att jag måste men framförallt så skall jag sova, sova, sova.
Trots att min hosta ännu sitter segt så ska jag absolut tagga lite motion med, dra ut med stavarna till Impivaara och simma åtminstone en dag. Yoga och bicbox ska jag även fixa mig på, så att min en veckas latande i sjukbädden inte kommer tillbaks som onödiga kilon, det är en lång väg kvar till mål.
Ja, jag skall även svara på hur jag avverkat 9,5kg på 7 veckor. Vilket kan bli svårt för det är en lååååång historia.

Jag har diagnostiserad BED, en ätstörning som orsakar övervikt, efter intensiv terapi och en julklapp av mina föräldrar beslöt jag att försöka åtgärda problemet, julklappen var en Wii Fit.
Så jag måste tänka genom mina rutiner, vad gör jag åt skogen och vad är det svåraste med mina otaliga bantningsförsök. Jo, jag tröttnar på att äta sallad och gå hungrig, köper choklad och så sitter vi där sen igen. Nu dammade jag av kläder som inte gått på mig på en evighet i olika storleksklasser varav minsta är storlek 38. Läste in mig på ämnet på internet, vad vissa gör och andra gör. Sen genomled jag två hela dagar med nutrilett soppor (smaken är vidrig, så jag rekommenderar dem inte). Men jag fastnade för GI dieten. Jag har basically enbart eliminerat potatis, pasta, ris, spannmål, sötsaker och majs från min diet och äter nötter, kött, fisk, ostar, feta yoghurtar & filer och 1 kg grönsaker varje dag. På så vis blir jag inte hungrig direkt, mitt kalori intag har minskat drastiskt och det har inte ens varit svårt. I butiken tittar jag på godis och glass men egentligen vill jag inte ens ha dem så tillsvidare har dom blivit i hyllan. Jag har till och med godis kvar hemma från Nathalies 2 års kalas.
Motionen som egentligen var den biten som jag trodde skulle vara svårast har också varit lättfixad. Jag började med Wii Fit spelet o jisses sån dålig kondis jag hade, sen började jag på mina lediga dagar traska med stavar till simhallen som är ca 3km från mitt alltså en 6km promenad alltsomallt. I simhallen simmar jag 1-2km. När flickorna sover så gör jag muskelövningar och stepövningar på Wii:n. På skolans gym ränner jag på crosstrainern och gör muskelövningar, och på ett annat gym så går jag på timmar. Hemma dansar vi med flickorna, vilket är apkul enligt dem. Istället för hissen tar jag trapporna, istället för bussen så går jag.

Att 10kg runnit av mig är något jag är ganska stolt över, visserligen har jag kilon kvar att göra mig av med, varför jag beslöt mig för att nu greja det här vet jag inte och varför jag lyckas vet jag inte heller, men jag tar ingen stress, sakta men säkert och det är ju roligt också.

När vi flyttar skall jag ta medlemskap på ett närliggande gym som har barnvakt där, dyrt ställe men det blir värt det, först trodde jag att jag sku vara som en elefant i glashus men relativt fort stiger kondisen när den varit så kass från förut.

Så förhoppningsvis ser jag framemot en smalare sommar, visserligen har hjärnan inte hunnit med ännu så jag tror inte riktigt mina egna ögon, visserligen har jeansen blivit lösare och ansiktet lite smalare så jag tänker fortsätta och se vart vägen bär. Nästa projekt stundar under vårens gång, ge upp mitt nikotinförbruk och bli en sund och hälsosam person.

Melinda har dock varit lite rädd för det att mamma ska krympa eller bli mindre för när hon undrade varför jag inte åt pasta så berättade jag att mamma skall bli lite mindre varav Melinda började gråta o sa: Men mamma om du blir liten igen så kan du int vara vår mamma och jag vill att du ska vara Melindas och Nathalies mamma.

Sådärja, de va den historien... jag taggar vidare för word dokumentet i nedre balken skrattar hotfullt åt mig... -Hjälp-

By request

Tänään siskoni huomautti siitä etten ollut kirjoittanut blogiin pitkään aikaan, noh sanotaanko näin, kiirrettä on pitänyt.

Mutta syntisen pitkän ajan aikana olen:

- Loppuunvienyt työharjoittelu projektin hyvin lopputuloksin.
- Laihtunut 9,5kg !!!
- Valinnut kaakeleita sun muuta ja kämppä on ihan karmeen näköinen nyt.
- Sairastellut :( Kuten on Nathaliekin, ja eksäni vietti jopa yhden yön sohvallamme apuna.

Vielä pitäisi:

- Soittaa vuokranantajalle ja irtisanoa vuokrasoppari (ja jostakin ihmeen syystä mua pelottaa tämä)
- Pakata...
- Käydä Lapissa...

Joten juu, tällä hetkellä olemme suhteellisen terveitä, mitäs nyt ne pari ruuvia löysällä :p
Mä kuuntelen musiikkia koko ajan ja löydän uusia ihania juttuja kanss... Mutta yritän laittaa kuvia kun kirjoitus inspis taas iskee... ;)

Ruokapöydässä ei saa laulaa, ja muuta mietelmiä

Viime aikana mediassa on kohunnut keskustelu joka alkoi Nina Mikkosen esiintymisestä ylen aamuteeveessä, en aio sen kummemmin ottaa kantaa rva Mikkosen esiintymiseen vaikka voinen sanoa että Melindalla on paremmat keskustelutaidot kun tällä nelikymppisellä naisella. Minua vaivaa vaan kovasti se jälkipuinti joka on tullut tämän esiintymisen jälkeen. Kaikki äidit tuntuvat kamppailevan siitä kuka on paras ja kenen muksu yltää pisimmälle elämässään ja millä eväillä sinne mennään. Olen yh enkä siihen hommaan ryhtynyt vapaa ehtoisesti, taisi olla vaan se tylsä tosiasia että kasvoin nopeammin vanhemman rooliin kuin eksäni ja olin jopa tyytyväinen siihen perhe elämään. No eron jälkeen olen löytänyt uusia puolia itsestäni, en siedä sitä että ihmisiä kohdellaan eri tavalla heidän taustansa takia tai jonkun muun syyn takia, mutta kunnianhimoni ei anna minun levähtää vaan jatkan matkaa läpi harmaan kiven vaikka kroppa huutaa jo armoa.
Olen mielestäni suhteellisen hyvä äiti, kyllä, mokaan varmaan päivittäin, menetän joskus hermoni ja lellin lapsiani. Vaadin heiltä myös aika paljon jaksamista ja reippautta ja sitä että puhallamme yhteen hiileen jotta pääsisimme yhteiseen päämäärään. Toki annan lasten olla lapsia, mitä muuta voisin odottaa heiltä, mutta en jaksa ymmärtää miksi äitiys olisi kaikki kaikessa minun elämässäni ja miksi minun oikeus olla persoona jotenkin riistettäisiin sillä hetkellä kun minun kohdusta syntyy vauva.
Joka tapauksessa, minä opetan lapsilleni että elämä ei aina ole reilua, lähtökohtia on eri, mutta niiden ei tarvitse leimata ihmisiä loppuelämän ja tytöt oppivat perheen tärkeyden koska vaikka olenkin auktoriteetti en ole diktaattori ja kompromisseihin pitää pystytä aina, mutta he oppivat tietämään sen että äiti tukee aina niin kauas kun siivet kantavat niin äiti hurraa heille.

----

Eilen olimme hautajaisissa, Fammu on nyt saatettu haudan lepoon ja en vieläkään jaksa ymmärtää että hän on oikeesti poissa. Tytöt käyttäytyivät mallikkaasti ja saivat osakseen kehuja (eli niin hyvin tämä yh joka vie lapset tarhaan on osannut homman hoitaa :p ). Nathalie oli mun sylissä kun kyyneleet vierivät poskillani ja hän katsoi minua oudoksuen ja huolestuneena. Rakkaat tyttäreni kertovat minulle että elämä jatkuu. Melinda muistaa fammuni, Nathalie ehkä autettuna.
Melinda ei ehkä ihan kuitenkaan käsittänyt hautajaiskonseptia vaikka olemme jutelleet ummet ja lammet kuolemasta ja olen pyrkinyt vastaamaan kysymyksiin joita on ilmaantunut.

Kun muistotilaisuudessa laulettiin virttä niin Melinda sanoi kuuluvalla äänellä:
-Äiti, ruokapöydässä ei saa laulaa.

Kun lähdettiin muistotilaisuudesta ja Melindalla oli masu täynnä kakkua hän sanoi:
-Äiti, hautajaisissa on hauskaa.

Vaikka tämä nyt ei ehkä ole niin hirveen fiksusti sanottu, niin hautasimme 87 vuotiaan naisen jolla oli hyvä elämä, hän kuoli rakkaidensa ympäröimänä jättäen tyhjän aukon jälkeensä.
Siinä mielessä niin meidän olisi pitänyt juhlistaa sitä elämää jonka hän sai ja olla kiitollisia siitä että saimme olla osallisena siinä, saimme tuntea hänen rakkauden ja aurinkoisen luonteensa, ja voimme iloita siitä että hänen kärsimys on nyt loppu ja hän makaa nyt rakkaan aviomiehensä vieressä.

---------

Minäkin olen jatkanut itseni uudistamista, voin ylpeänä ilmoittaa että olen jo laihtunut vajaa 6kg, eli meno jatkuu näin. Elämästä ei selviä hengissä mutta lupasin fammulleni elää joka päivä niin etten kadu kun olen 87 vuotias. Ja sen lupauksen pyrin pitämään - itseni takia.

On se Ä-I-T-I ihmeellinen asia

Noniin, haluan aloittaa kertomalla että nyt sitä NEXTiä saa Suomesta, verkkokaupasta, http://www.nextdirectory.eu !!!!!!

Eilen käytiin Ikeassa, tänään mittailtiin keittiötä ja kylpyhuonetta, ja jestas meillä on töitä edessä.

Tytöt puhui kuolemasta tänään tai no Melinda puhui, samaan syssyyn hän alkoi murehtimaan tulevaisuuttaan, "Äiti, minne mä sitt muutan kun susta tulee enkeli, mä en halua asua yksin kotona" ja yritin selittää että sitt kun musta tulee enkeli niin hän asuu jo omassa kodissa, hänellä on ehkä omia lapsia ja joku poika jota pussata. Jolloin seuraava murhe esiintyi, "Äiti saanko mä ottaa mun nuket mukaan sinne kun muuta omaan kotiin?" Lupasin että saa.

Uhmaikä on mun ehdottomasti inhokki aika lapsen kasvaessa, koliikki itkut on pientä kun vertaa uhmaan, lapsi heittäytyy poikkiteloin lattialle ja huutaa murhaa kun äiti on niin tyhmä ja yrittää pukea ulkovaatteet päälle, puhumattakaan siitä että tyhmä äiti ei innostunut muovailuvahan pläästimisestä. Melinda katsoo minua välillä ja sanoo, "Äiti olen todella suuttunut ja pettynyt sinuun". Mistä lie tuon oppinut.... (e-eei multa... )
Nathalie taas osaa kaiken itse, pirkule sentään kun äiti pilaa hänen näytönpaikat, nostaa rappuset alas kun meillä mukomas on niiiiin kiire ja laittaa vaunuihin istumaan kun mä osaan kävellä jo ja juostakin. Lapsen oikeuksia sorretaan.

4,6 kg vähemmän äitiä tänään, alkaa jo hieman tuntua saavutukselta, matkaa on vielä paljon mutta alku on ollut vahva. Huomenna taas töihin... asia jota inhoan enemmän kuin uhmaikää on aikaiset aamut, niitä en siedä.

Plärinää

Huh mitä elämää elään juuri nyt, projektikoordinaattorin hommat ovat "hieman" stressaavia mutta että se on hauskaa. Kouluakin pitäisi käydä ja projektityöharjoittelussa olen viettänyt aikaa, aamusta iltaan.
Tytöt tuli kotiin tänään, olivat isänsä luona kaksi yötä, Melindan kohokohdat tapaamisesta oli isän räiskäleet ja isän ostama muumi dvd josta sain selvän kertaelman, tosin en sitä sillain kaivannut.

Huomenna minun äitini tulee Suomeen, minun rakas oma höpsö äitini ja sitten urakka alkaa, remppa, sen jälkeen minua ei paljon netissä ehdi näkeäkään kun säntäilen rempan ja koulun välillä. Pysähtyen hengittämään ja katsomaan tyttärieni leikkiä. Viattomia, ihania, kauniita.

Viikko hiilihydraatitonta ruokavaliota, makeanhimoa ei nimeksikään, kiloja menetetty 3,5... Liikuntaa on tullut pakkomielteeksi, inhoan sitä että Wii lauta haukkuu minut jos en "atleast take your body test everyday", joten steppaan joka ilta. Lisään latinotansseja repertuaariin (tosin ei Wiistä), nyrkkeilen kuin hullu, ja joogaan. Olen jo päättänyt että ny selvitän tän pirun syömishäiriön ja jatkan elämääni upeampana.

Huomenna taas töihin ja tytöt tarhaan ja lauantaina sitten juostaan kuin hullut kaupat läpi, nyt se remppa alkaa...