Hiljaisuus

On outoa olla kotona, hiljaisuudessa, lapset on isovanhempiensa luona ja mä voin mennä suihkuun milloin haluan, voin katsoa telkkaria ja syödä samalla, voin istua netissä niin kauan kun haluan, nauttia siitä etten tarvitse selvitellä riitoja. Life´s good.

Viikonloppu meni tosi kivasti, siskoni tuli myös isäni luokse ja saimme ikäänkuin perhetapaamisen joka sujui maanmainiosti, lauantaina käytiin koko porukka Espoon Ikeassa (minun lapset ne siellä veti herneitä nenään ja huusi ja valitti).. Olen päättänyt minkä keittiön haluan kun muutamme, Ikean Faktum Ädel, raikas ja tyylikäs, vähän niin kuin minä (haha).

Sain uuvuttavan koulutyön valmiiksi sunnuntaina ja tänään olen viettänyt päivän Yläneellä lasten leffaleirillä, huomenna taas uudestaan kuvauksiin. On mukavaa olla osa voimaannuttamista, termi johon olen hullaantunut en välttämättä sanaan vaan sen tarkoitukseen. Itse koin voimaannuttamisen eron jälkeen kun nousin masennuksestani ja aloin rakastamaan elämääni, olen umpirakastunut siihen.

Nyt oon sopivasti väsynyt, kattelen telkkaria hetken, juttelen skypen kautta äitini kanssa ja menen nukkumaan, joskus on hyvä vaan löhöillä ja olla, ilman lapsia, ilman ääntä, ilman stressiä.

Kuvat: lapseni nukkuvat, Melinda nukahti autoon Kyproksella aika mielenkiintoiseen asentoon, ja Nathalie simahti rattaisiin vappuna ja kaikki äidit varmaan tietää että lapset ovat aina ihania kun he nukkuvat vaikka olisivat olleet tosi raivostuttavia aikasemmin hereillä ollessaan...