Itsenäisesti kurupiiloa

Hyvää itsenäisyyspäivää!!!

Me aletaan Nathalien kanssa olla elävien kirjoissa pikkuhiljaa kun ollaan saatu antibiootteja molemmat. Eilen olin vielä ihan surkeessa kunnossa joten tytöt vietti yön isänsä luona. Huomenna olen luvannut viedä tytöt kirjastoon, siinä mielessä on oma lehmä ojassa näin ollen voi olla pikkiriikkinen mahdollisuus että ehdin tehdä yhden esitelmän maanantaille valmiiksi, ainakin siedettävästi rimaa hipoen.

Tytöt tuli kotiin iltapäivällä ja syötiin nakkeja ja ranskalaisia, tosin mulla tökki nakit äitini sika teurastus jutun kanssa joka johti minut lukemaan vegeruokailusta. I might even give it a shot. Why not?

Sitt katsottiin "mutta mitä tapahtui joulupukille" leffaa jonka Melinda ymmärsi omalla tavallaan, tytöt sai vähän herkkuja ja mehua kun istuttiin lattialla ja picknickailtiin kuten Melinda ja Nathalie tätä kutsuu.

Kun leffa loppui niin Melinda kysyi mitä tehdään. Molemmat halusivat leikkiä kurupiiloa.

Sinällään iätön leikki, tämä meidän leikki vaatii jo taitoa, ensinnäkin, valitse helppo piilopaikka itsellesi, paikka jonne pääset viidessä sekunnissa kun Melinda laskee kymppiin tai Nathalie laskee: yksi, neljä, kaksi, seitsemän. Mutta todellinen taitolaji on olla löytämättä muksut heti, varsinkin kun Melinda huutaa; "Äiti mä oon peiton alla piilossa" ja sängyssä todellakin on iso kuhmu. Vaihtoehtoisesti molemmat on oven takana jolloin saa vetää kunnon näyttelijän lahjat esille ja huutaa "missäköhän mun tytöt on, oi oi kun äiti ei löydä"

Mun piilot olivat liian vaikeita, mm ruokasalipöydän alla (Melinda käveli moooonta kertaa ohi muttei tajunnut), keittiön lattialla ilman mitään piiloa (meinasin jo tylsistyä kun istuin siellä, tajusin tosin että mun pitää imuroida viimeistään huomenna), mun komero jossa ovi oli auki (jälleen kerran mun ohi käveltiin) ja vaikein taisi olla kylpyamme (okei myönnän itsekin että oli vaikee, mutta kävivät kyllä molemmat katsomassa pesuhuoneeseen ja istuin näkyvästi kylpyammeessa), olohuonen verhojen takana seisoin varmaan viitisen minuuttia kunnes Melinda ja Nathalie alkoi jo hätääntyä jolloin autoin heitä "vähäsen" oikeille jäljille.

Ihanaa kun alkaa tää sairasputki olla jo pikkuhiljaa ohi, mulla ja Nathaliella on vielä jälkitarkastukset myöhemmin mutta muuten niin maanantaina alkaa jo arki. Melinda haluaisi kovasti joulupukkia katsomaan, olen miettinyt jos ensi vuonna veisin heidät lappiin katsomaan joulupukkia tänä vuonna voivat saada kirjeet sieltä...

Ja kuukauden päästä mun vauva on jo kaksivuotias, en ymmärrä minne aika menee, mutta olen kiitollinen jokaisesta päivästä neitieni kanssa. Lapset kun ovat kuulemma elämän suola.

Vårt land, vårt land

Vårt Fosterland

Ljud högt o dyra ord

Ej lyfts en höjd mot himlens rand

Ej sänks en dal ej sköljs en strand

Mer älskad än vår bygd i nord

Än våra fäders jord

Oi maamme Suomi synnyinmaa

Soi sana kultainen

Ei laaksoa, ei kukkulaa

Ei vettä, rantaa rakkaampaa

Kuin kotimaa tää pohjoinen

Maa kallis isien

Suomi Finland 6.12.1917

Piti vaan lisätä että Melindan ja Nathalien nuket ovat kohta 91 vuotiaita kanss, heidän synttäreitä kun vietetään päivittäin... Paljon Onnea vaan...