keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Surreal christmas

Kuvassa fammuni, Portugalissa vuonna 1991 ja viime joulun menoa...

Jaahas, aatto.


Tänään koristelin kuusen, koska isäni katsoi niin pahasti kun sanoin että en sitä halua tehdä, näytti siltä kuin Malin 4v olis päässy liian lähelle joulupalloja...

Olen myös paistanut kalkkuna rullan, hyvä minä.

Mutta tapasin kaksi serkkuani ja setäni siskoni ja isäni kanssa fammuni luona, täti on jo 87 vuotias, hän tekee kuolemaa. Oli hirveän surullista katsoa häntä kun hän kuihtuu pois.

Pidin häntä kädestä, silitin hiuksia ja suutelin otsaa ja kuiskasin, Voit päästä irti, se on ihan ok. Johon fammuni vastasi; kiitos.

Fammuni sanoi minulle pari kuukautta sitten että minun pitää luvata hänelle että elän elämääni niin ettei mua kaduta kun olen 87 ja että voin olla ylpeä itsestäni.

Myöhemmin käytiin faffani haudalla sytyttämässä kynttilän, me kaikki tiedämme että kohta keräännymme sen haudan ympärille saattaaksemme avioparin yhteen kuolemassa. Fammu on viimeinen isovanhempi ketä mulla on jäljellä, mummiani muistin kynttilällä myös.

Nyt alamme kohta syömään siskoni ja isäni kanssa, äitiäni ja tyttäriäni on kova ikävä, huomenna halaan tyttöjä ja äitiä parin viikon päästä. Olen tänään kiitollinen siitä että minulla on perhe jota rakastan ja he rakastavat minua, vaikka olemmekin eri paikoissa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulua :)

Anonyymi kirjoitti...

hei ja hyvää joulua!
täällä sitä keskellä yötä bloggaillaan, lapset nukkumassa tyytyväisinä lahjoihinsa.
oli vain pakko kirjoittaa, että vasta olen blogisi löytänyt ja ihmettelen mahtavaa kirjoitustyyliäsi, saa nauramaan, sekä viisauden määrää vakavimmissa teksteissäsi, ikäiseksesi.
huono olen muistamaan suomalaisia sanontoja, mutta sanonta paistaa se aurinko risukasaankin, pitää paikkaansa, usko pois!
kram,
tanja